20. Portomarin - Palas de Rei, 25 km

Sunnuntain lepopäivän ratoksi tempaisimme 25 kilometrin etapin koko loppumatkan korkeimman vuoren, Sierra Ligonden (750 m) yli. Kiitos ystäville lapinpatukasta, joka syötiin huipulla, se auttoi, mutta raskas päivä oli silti. Yöllä satoi kovastikin ja sade palasi lyhyinä ryppäinä koko aamupäivän ajan. Sadeviitat ovat hyvin hollilla repun sivutaskussa, mutta eihän niitä koko aikaa viitsisi ottaa esille ja viikata takaisin. Myös tuuli oli kova ja kylmä. Olimme suunnitelleet lyhyempää päivämatkaa, mutta vuoriosuuden pienet alberguet olivat jo talvitauolla. Yhden hyvännäköisen ohitimme, koska näytti, että se olisi täynnä etukäteisvarauksen tehneitä päiväreppulaisia, niin paljon takseja oli paikalla. Mene tiedä, ehkä olisimme mahtuneet, mutta siinä vaiheessa luulimme, että edessä olisi montakin yöpaikkaa. Pikkubaarit ja ravintolat olivat sentään auki, ne ovat kodikkaita keitaita.

Päivän seikkailu oli Castromaiorin arkeologinen aarre eli roomalaisten vuosina 400 ennen kristusta ja 100 kristuksen jälkeen käyttämä linna ja sitä ympäröivä vilkas kaupunki, jonka rauniot on kaivettu esiin hiekkapitoisen O Castron huipulta. Paikalla oli vaatimaton opastaulu, jonka lyhyt englanninkielinen teksti kertoi paikan olevan yksi tärkeimmistä arkeologisista löydöistä koko Pohjois-Espanjassa. John Brierleyn opas ei sano paikasta mitään eikä monikaan peregriino huomannut pientä polkua kukkulan huipulle. Me menimme utelaisuudesta katsomaan ja komea elämyshän se oli. Kukkulalta käsin on pystynyt hallitsemaan valtavan laajaa aluetta, sillä ympäröivät kaukaiset vuorenrinteet ja laaksojen pohjat olivat selvästi näkyvissä. Itse linnoituskaupungista oli kaivettu esiin runsaasti rakennusten pohjia ja kapeita käytäviä, mutta opasteiden puuttuessa kokonaisuus jäi mielikuvituksen varaan.

Muutoin suuri osa reitistä kulki tylsästi pienten maanteiden laitaa metsämaiden keskellä. Paikoitellen tuntui siltä kuin etenisimme Kainuun vaaramaisemissa. Camino opettaa omasta fysiikasta paljon. Kuhankäsittelijä etenee edelleen ilman vaivoja, mutta minulla vasen olkapää on alkanut vihoitella päivittäistä repunkantoa. Se on tuntunut ajoittain muutamana päivänä ja sitten taas kadonnut, mutta nyt ilkeä kipu tuntui pysyvän tein mitä hyvänsä. Enpä enää koskaan nojaile työpöytään huonossa asennossa olkapään varassa! Lohduttaudun sillä, että nythän ryhti sitten paranee.