Netistä löytyi lisätietoja, blogeja ja myös karttakauppa. Päänvaivaa aiheutti muonapuoli: kaikki tuorehan pilaantuu heinäkuun helteillä repussa. Ratkaisuksi kokosin hyvissä ajoin erilaisia kuivamuonapatoja, ravitsevia jyvänäkkileipiä, energiapatukoita ja pähkinähedelmäsekoituksia, kaurahiutaleita ja tietysti muutaman teepussin ja pienen pikakahvipussukan. Mökiltä heitin mukaan vielä muikkusäilykepurkin ja ensimmäisellä nukkumaetapilla saatiin nuotiomakkaraa. Makkaroita ja vettä lukuunottamatta kaikki kahdelle hengelle varaamani ruoka näkyy kuvassa. Tällä pärjättiin neljä päivää ilman nälkää. Itse asiassa kuivapadat osoittautuivat ihan herkullisiksi, vai antoiko nälkä lisämaustetta. Kaikki syötiin ennen perillepääsyä.
Keittovehkeeksi hankin perinteisen pikkutrangian ja pikkupullollisen Hyvä tuli -nimistä polttonestettä. Kahdelle hengelle keittoastiat olivat riittäviä puuron ja pussiruokien kokkailuun. Monet puhuvat Trangian kaasupolttimen paremmuudesta, siinä liekkiä voi säätää ja sammuttaa helpommin. Nyt keittelin aina seuraavan vesipullollisen loppuliekillä, Metsähallitus nimittäin suosittelee juomaveden keittämistä.Makuualustaksi löytyivät Halti 500 lite sisäänrakennetulla pumpulla varustetut ilmapatjat, jotka olivat aika mukavat, kun ei pumppaa patjaa aivan täyteen. Makuupussin vaihdoin viime tingassa lämpimänpään untuvatäytteiseen Alpine LTK600 pussiin, jonka pitäisi riittää jopa nollan alle meneviin öihin (kun tämä heinäkuun sää nyt oli mitä oli...). Sekin oli tosi kevyt ja mahtui pieneen tilaan. Lisämukavuutena käytin silkkistä muumiomallista lakanapussia. Ohuet vaellushousut ja tuulitakki päälle. Reppuun tuli vielä kevyt pyyhe ja pari urheilutekstiilistä vaihtovaatetta (ikävä kyllä sorruimme kumpikin jostakin syystä myös muutamaan puuvillavaatteeseen, minä jopa vanhoihin farkkuihin. Niitä sitten kuskattiin kiusana ja koettelemuksena maaliin asti aivan turhaan. Ei enää koskaan muuta kuin keinokankaita ja ohutta merinovillaa!) Vaelluskengät ja sadeviitat olivat samat, joita käytimme caminolla. Sovittelin sateenpitäviä kuoripukuja, mutta ne tuntuivat niin ikäviltä, että jätin ostamatta. Illaksi ja jokipesuja varten varasin vielä crocsit roikkumaan repun hihnoihin.
Teimme sellaisen työnjaon, että minä kannoin omien kamppeideni lisäksi trangian ja muonat ja Kuhankäsittelijä teltan. Teltathan ovat kokonaan eri maata kuin aikoinaan ja vaihtoehdot saavat pään pyörälle. Hinnan, sisätilan ja laadun kompromissina päädyimme 3 kiloa painavaan Trimm Compactiin. Uudella viisaudella olisin satsannut vielä kevyempään telttaan, ei sitä ylimääräistä sisätilaa kuitenkaan tarvitse. Minulla muonapuoli keveni reissun loppua kohden mutta Kuhankäsittelijä manasi hieman huonosti reppuun istuvaa telttaa loppuun asti. Hänellä reppu painoi noin 13 kiloa, minulla 8.
Lähdimme heinäkuisena aamuna klo 7.45 Rukalta Karhunkierrosbussilla kohti perinteistä lähtöpistettä, Ristikallion pysäkkiä. Vaelluksemme olisi 71 km, kun Hautajärven luontokeskukselta lähtevä uudempi reitti on 82 km.Reittivalinta toi meidät Aventojoen varteen, huimalle Ristikalliolle sekä Maaninkajoen koskelle, jotka muuten jäisivät näkemättä. Kun tapasimme Hautajärveltä lähteneitä vaeltajia, jotka moittivat alkumatkaansa tylsäksi, olimme entistä tyytyväisempiä valintaan.
Olimme ensimmäisenä päivänä epävarmoja siitä, millaisia päivämatkoja jaksaisimme. 17 kilometrin kohdalla vaikutti turvalliselta jäädä Oulangan leirintäalueelle suihkujen ja retkikeittiöiden ääreen. Hinta ei ollut kallis, mutta eihän siinä oikeasta erätunnelmasta voinut puhua, vähän jälkikäteen harmitti. Teltta pystytettiin vähin äänin. Se nousi paikalleen varsin helposti, vaikka etukäteen ei tullut pystytystä harjoiteltua.
Alue oli aikalailla täynnä. Saimme ostaa nuotiomakkarat leirintäalueen kaupasta, joten ihan ok. Suihkujen houkuttelemina leirille tuli illan mittaan myös Karhunkierrosbussin muita vaeltajia.
Seuraavana aamuna starttasimme ennen kahdeksaa kohti reilun kilometrin päässä sijaitsevaa luontokeskusta ja ennen kaikkea reitin upeinta nähtävyyttä, Kiutaköngästä.
Oulangan luontokeskukselle pääsee myös autolla ja moni käy päiväretkellä ihailemassa kosken kuohuja ja värikkäitä kallioita luontopolun varrella. Koskella oli hauskaa seurata, miten luonnonvaraisia lohia autetaan nousemaan yläjuoksulle nuottaamalla.
Polku oli varsin nautinnollista kävellä aina Ansakämpälle asti. Itsevarmuus alkoi kasvaa ja vartalo löytää oikean vaellusrytmin. Pidimme kämpällä trangiapatatauon ja ihastelimme siistiä ja hyvinvarusteltua autiotupaa. Kun olimme jo tekemässä lähtöä, pölähti paikalle parikymmenpäinen turistiryhmä.
Kehotus kantaa mukana telttaa kaiken varalta taitaa olla ihan perusteltu, niin suosittu Karhunkierros on ainakin kesäaikaan.
Lepotauon jälkeen Oulankajoki jäi taakse ja maasto alkoi näyttää todellisen luontonsa: loppumattomia ylämäkiä, kuraa, juurakoita, kiviä ja mutalammikoita.
Pääsimme kuitenkin Jussinkämpälle, jossa uudella ruokatauolla mietittiin tunnin verran sitä, jäädäänkö tänne yöksi vai jaksetaanko pidemmälle. Tapasimme myös nokipannukahveja keittävän nuorukaisen, joka suunnitteli kävelevänsä illan mittaan kolmenkymmenen kilometrin päähän - takana hänellä oli jo samanmoinen matka. Mekin ryhdyimme miettimään, että kävelemäänhän tänne on tultu. Järvimaisema ei jaksa loputtomiin kiehtoa ja ajanvietteet teltassa ovat aika vähissä.
Siispä jatkoimme loputonta tarpomista hankalassa maastossa vielä toista tuntia aina Kitkajoelle saakka. Teltan pystytimme iltahämärissä Ylikotaan joen partaalle. Päivämatka oli noin 20 km. Istuskelua nuotiolla muiden yöpyjien kanssa ja nukkumaan. Täälläkin jäin kaipaamaan vaellukseen kuuluvaa rauhaa ja hiljaisuutta. En oikein kehdannut mennä pesullekaan jokiveteen, kun sopivan loiva ranta oli suoraan nuotiopaikan vieressä. Uimapukua ei tullut pakattua reppuun.
Vielä jyrkkä lasku ja tappava nousu Rukatunturin huipulle, josta Karhunkierros kaartaa päätepisteeseensä Rukan hotellikylään. Voimat ja myös energiatasot oli kulutettu loppuun, kun raahauduimme hotellihuoneeseen, napsautimme saunan päälle ja pesun jälkeen jatkoimme syömään parahiksi ennen ravintoloiden sulkeutumista.
Kuhankäsittelijä oli älynnyt ottaa mukaan vara-akun, jolla latasimme kännykät pari kertaa matkan aikana. Saimme tehtyä hotellivarauksen Harrisuvannolla, jossa yhteys suostui toimimaan. Rukalla oli heinäkuussa aikalailla täyttä, joten varaus kannattaa tehdä etukäteen.
Seuraavakin vaellus on jo suunnitteilla. Asiantuntijat taitavat kuvata Karhunkierrosta hyväksi aloittelijan reitiksi, joten vaikeuskertoimia saattaa tulla lisää ... Niin ja ne hyttyset ja mäkärät: nykyään on hyviä tuoksuttomia hyönteismyrkkyjä, joilla pärjää kyllä, ei huolta.
