Varustekasa kasvaa

Viime viikkoina olen selaillut kasvavalla innolla erilaisia kokeneempien vaeltajien tarvikelistoja ja suosituksia ennen ja jälkeen vaelluksen. Innostuin kokoamaan kamppeeni työpöydälle, ettei mitään pääsisi unohtumaan. Yksi lyhythihainen merinovillapaita vielä puuttuu, samoin ne monen suosittelemat korvatulpat ja saippualiuskat (mitä ihmeitähän ne ovat ja mistä alkaisin edes etsiä... ). Sadeviittoihin ompelen vielä nepparit helmaan jalkojen väliin, ettei tuuli pääse liikaa heiluttamaan. Vähitellen matka alkaa tuntua todelliselta, kyllä sinne mennään!

Opaskirjan hankinnassa tuli takapakkia. Kaikki yleensä kehuvat John Brierleyn Pilgrims guidea, joten tilasin sen aikaa sitten luottokortilla amerikkalaisesta verkkokaupasta Barnes&Noblesta. Viime viikolla aloin ihmetellä kirjan viipymistä sen verran että sain meilattua kaupan asiakaspalveluun kysymyksen. Heidän asiakassivunsa mukaan kirja oli nimittäin lähtenyt Suomeen jo heinäkuussa. Sain seuraavana aamuna kohteliaat pahoittelut ja lupauksen maksun palauttamisesta. Jonnekin Atlantille se opas kai upposi. Loppujen lopuksi päätin, että selviydymme taskukokoisella Michelinin karttaoppaalla, jonka tueksi latasin iPadiin todella hyvältä vaikuttavan Camino Frances appsin. Emmeköhän pärjää näillä. Suomalaisen Kelan eurooppalaiset sairaanhoitokortit muuten tulivat parin päivän päästä tilauksesta, joten pisteet menivät 1 - 0 Suomi vs. USA.

Vaellussuunnitelmiinkin tuli muutos. Alunperin meidän piti lähteä vapain mielin vaellukselle ilman paluulippuja ja määräpäiviä. Miehenihän oli jäämässä eläkkeelle samaan aikaan kun minä jään vuorotteluvapaalle. Kuinka ollakaan, hänen työtään pidetään niin korvaamattomana, että esimies toivoi hänen jatkavan ainakin ensi kevääseen. Näin siis Kuhankäsittelijä palaa töihin marraskuun alussa. Viikonloppuna hankimme jo paluuliput lokakuun viimeiselle päivälle. Aikataulussamme on edelleen väljyyttä, mutta takaraja on nyt sitten olemassa. Minä pääsen miettimään sitä, mitä sitten itse todella haluan tehdä vuorotteluvapaan loppuajalla, mikä on kyllä oikein  kivaa ja innostavaa.

Reittioppaat hankittu

Blogituttavat kertovat kilvan omista matkalähdöistään niin, ettei millään jaksaisi odottaa lokakuuhun. Olen alkanut innolla tutkia erilaisia varustelistauksia ja tuotevertailuja. Makuupussi, silkkinen aluspussi, sadeviitta ja muutama uusi tekninen vaate on jo tarttunut mukaan. Ihmeellisen kevyitä ovat, sillä 40 litran Osprey-reppuun ei ensimmäisellä koepakkauksella tullut kuin nelisen kiloa painoa! No kaikki tekniset vempaimet, opaskirjat ja toilettitarvikkeet siitä vielä puuttuivat ja muutama vaatekappalekin. Sitäpaitsi vaakakin voi näyttää mitä sattuu, epäilen, koska liikunnallisen loman jälkeen oma painoni muka on kasvanut, pyh. Joka tapauksessa pyrin noin 6 kilon reppupainoon. Lisäksi tulevat sitten vaelluskengät ja päällä olevat vaatteet sekä vesipullot ja eväät.

John Brierleyn opaskirja ranskalaiselle reitille on tulossa postitse. Michelin opas karttoineen on jo kulunut käsissä niin, että etappien paikannimet Burgosista Santiago de Compostelaan alkavat tulla tutuiksi ahkeran selailun ansiosta. Eurooppalainen sairausvakuutuskortti on tilattu minulle ja miehelleni, ja se kaikkein tärkein eli pyhiinvaelluspassit, credencial del peregrino, ovat tulossa Jaakontien ystäviltä. Passiin kerätään leimoja päivittäin caminon varrella, viimeisen sadan kilometrin aikana vähintään kaksi päivässä, jotta perillä Santiagossa voi saada pyhiinvaellustodistuksen, compostelan. Viimeinen satanen on sääntöjen mukaan kuljettava jalan ilman bussien tai taksien apua. Caminolla jalkaisin kulkevat ovat aina etusijalla saamaan majapaikan pyhiinvaeltajien majataloista, albergueista.

Compostela on nykyään useimmille vaeltajille vain matkamuisto, mutta aikoinaan se oli tärkeä asiakirja, joka takasi matkalta palaavalle majoituksen ja ruokaa luostareissa ja majataloissa myös kotimatkalla. Todistuksen saamisen ehtoja on tiukennettu tänä vuonna ilmeisesti matkailijoiden määrän kasvun vuoksi. Santiago de Compostelan pyhiinvaellustoimisto on nimittäin ilmoittanut, että 1.4.2016 lähtien compostela annetaan vain niille, jotka ovat tehneet pyhiinvaelluksensa kristillisellä mielellä, devotio affectu, voti vel pietatis causa.

Reittejä Santiago de Compostelaan on lukuisia. Kaikkein yleisin on ranskalainen reitti, jonka mekin valitsimme. Uskon, että esimerkiksi pohjoisempi rannikkoreitti tai vaikkapa Portugalista lähtevä reitti olisivat mielenkiintoisia ja maisemiltaan antoisampia. Ensikertalaisina satsaamme kuitenkin siihen, että reitti on hyvin merkitty ja majoitus- ja taukopaikkoja on tiheästi. Katsotaan sitten, kun olemme tästä selviytyneet, tarttuuko meihinkin sellainen innostus, että vaellukselle on lähdettävä uudelleen. Kokeneelle ja hyväkuntoiselle näyttää olevan valittavana vaikka minkälaisia reittejä kaikissa Euroopan maissa. Saa nähdä, kuljemmeko mekin niillä vielä.

Pyhiinvaelluspassia tilatessa sitoutui nöyryyteen ja kunnioitukseen muita vaeltajia ja kaikkia matkan aikana tapaamiaan ihmisiä kohtaan. Passi ei oikeuta vaatimaan mitään keneltäkään. Tämä kuulostaa oikealta. Liisa Seppänen sanoo hyvin kirjassaan Kelttiläisillä poluilla, että pyhiinvaeltaja katselee kaikkea hiljaisuuden ja hitauden hengessä ja tallentaa sydämeensä sen, mikä puhuttelee. Tähän pyrin.

Sana pyhiinvaellus sujuu minulta kyllä vaikeasti, puhun mieluummin vaelluksesta tai caminosta niin kuin facebookryhmässä useimmat tekevät. Pyhiinvaellus tuntuu liian isolta sanalta tällaisen epäilijän käyttöön. Joka tapauksessa matkaan lähdetään painavammin henkisin eväin kuin tavalliselle kuntokävelylle, sen tunnen jo tässä valmistautumisvaiheessa.

Jaakontien ystävät on suomalainen yhdistys, joka edistää pyhiinvaelluksia Pyhän Jaakon tiellä Suomessa (kyllä, olemme mukana samassa eurooppalaisessa traditiossa!) ja Espanjassa neuvomalla vaellusta suunnittelevia ja järjestämällä pyhiinvaelluksia.

Pyhiinvaeltajien määrää kasvattaa se, että parhaillaan vietetään paavi Franciscuksen julistamaa ylimääräistä riemuvuotta. Laupeuden pyhä vuosi alkoi 8.12.2015 ja päättyy 20.11.2016. Olemme Kuhankäsittelijän kanssa sattuneet näkemään paavin esiintymisen Pietarin kirkon aukiolla Vatikaanissa ja yleisöhän eli mukana kuin parhaimmassa rockkonsertissa. Varmasti riemuvuosi on katolisille iso asia.