Kaikki on niin Kauniaista...

Lähiretkeily on kivaa. Enpä ole ennen vuorotteluvapaata tiennytkään, miten kiinnostavia kohteita ja houkuttelevia kävelyreittejä on ihan naapurissa. Ja mikä parasta, täällä pääkaupunkiseudulla on sopivasti kahviloita, museoita ja taidenäyttelyjä tarjoamaan myös hengen ja ruumiin ravintoa, jos sille päälle sattuu.

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut tutustuvani Espoon rajojen sisällä sijaitsevaan Kauniaisten kaupunkiin, se kun läheisyydestään huolimatta on jäänyt vieraaksi. Kauniainen on alle kymmenentuhannen asukkaan vireä huvilakaupunki, joka perustettiin viime vuosisadan alussa osakeyhtiönä. Viime vuosina se on tullut tunnetuksi Suomen alhaisimmasta kunnallisveroprosentista ja korkeimmista bruttotuloista. Katsastin Kauniaisten nettisivulta nähtävyydet ja ryhdyin suunnittelemaan kävelyreittiä Visit Espoon matkailukartan avulla. Suunnitelmaksi muotoutui kiertää koko Kauniainen mahdollisimman läheltä Espoon rajoja. Varsinaiseen kaupunkikeskustaan päätin tehdä piston ja palata sen jälkeen rajan pintaan Gallträsk-järven itä- ja pohjoisrannalla.

Vaelluksen aikana tsekkasin sijaintini kännykän Google mapsista. Pysyin aika hyvin rajalinjalla, sillä päivän aikana ohitin kolme Espoon ja Kauniaisten yhteistä rajatolppaa. Aloitin reissuni pujottelumäen parkkipaikalta (Kauniaisissa on maan vanhin pujottelurinne!) ja kiersin Kaunialan entisen sotavammasairaalan kautta Kasavuoren ulkoilualueelle, jossa muuten oli mies hevosineen ja rekineen raivaamassa tukkimetsää varsin perinteiseen tapaan. Näin meillä metropolialueella.

Junaradan ylitettyäni tutustuin kulttuurikeskus Villa Junghansiin ja kiertelin sieviä asuinalueita.
Kaikkein kaunein ja perinteisin huvilaympäristö on kuitenkin Helsingintien ja järven välisessä rinteessä ja Vanhan Turuntien ympäristössä. Oikeastaan vasta siellä tunsin olevani haaveellisten mielikuvieni Kauniaisissa. Rauhalliseen vaellukseen meni nelisen tuntia aikaa, mikä sisälsi myös kahvipaussin Kauniaisten entistetyn rautatieaseman vieressä. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja jalkakäytävät hyvin hiekoitettu.


Muita kohokohtia vuorotteluvapaan päivittäisillä kävelyillä olivat metsäretket Pirttimäestä Nuuksion Haltiaan, lenkit Bodom-järven, Lippajärven, Pitkäjärven ja Röylän ympäri sekä vaellukset perinteistä Kuninkaantietä pitkin Espoonkartanoon, Bembölen kahvituvalle, joka on entinen kestikievari, sekä keskiaikaiseen Espoon tuomiokirkkoon. Vantaan puolella sijaitseva Hämeenkylä kartanoineen ja perinnemaisemineen on tullut tutuksi, samoin Oittaan hieno ulkoilualue Espoossa. Välillä käväisin Helsingin puolella Munkkiniemessä, kuljeskelin rantaraitilla ja kiersin ympäri  Laajalahden Otaniemen kampusalueen kautta.

Hauskinta on yhdistää kävelyretki jollakin tavalla kulttuurihistoriaan tai muihin elämyksiin. Olen kierrellyt Helsingin kaupunginosia Google mapsin avulla, poikennut gallerioissa ja taidemuseoissa. Joululahjaksi saatu Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista heräsi eloon, kun kiertelin päivän verran tarkastelemassa Engelin suunnittelemia rakennuksia huomattavasti tarkemmalla silmällä kuin mitä tavallisesti tulee tehtyä. Suosittelen myös kansalliskirjaston ja -arkiston näyttelyjä. Kansallismuseokin on nykyään paljon kiinnostavammin järjestetty kuin edellisellä käynnillä vuosikymmeniä sitten. Monta retkikohdetta jäi vielä käymättä, ei muutaman kuukauden vuorotteluvapaa riitä millään kaikkiin suunnitelmiin. 

Latua!

Etelän aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi silmäilin pääkaupunkiseudun sähköistä latukarttaa, mutta huonolta näyttää: ei riittävästi lunta. Lähden kyllä kohta tekemään oman ladun kotijärven jään ympäri, se saa riittää tälle päivälle. Onneksi olimme Kuhankäsittelijän kanssa juuri pari viikkoa pohjoisessa hakemassa hiihtotuntumaa.

Mökkeilimme Rukalla ja sen perään Sallatunturilla, kävimme retkellä Riisitunturilla ja paluumatkalla katsastimme Suomutunturin maastot mahdollista tulevaa hiihtomatkaa varten. Hienoa oli, vaikka lunta oli Lapissakin vähemmän kuin  tavallisesti. Se riitti kuitenkin hyviin latukoneella vedettyihin latuihin. Upeimmat tykkylumiset puut näimme Rukan maastossa Pyhävaaran laella, muualla tuuli oli puhaltanut ylimääräiset peitteet puiden latvoista.

Riisitunturille nouseva perinteinen kapea latu oli elämys, varsinkin kun olin kerrankin varustanut meille reppuun mehua ja välipalaa, jotka nautimme oikein perinteiseen tapaan autiotuvalla. Harmi kyllä latu tunturin ympäri oli avaamatta, joten puuton laki jäi kiertämättä, lumi kun petti niin pahasti kapeiden suksien alla, ettei umpihangessa eteneminen onnistunut meidän varusteilla.

Muutenkin osa pitkistä vaellusladuista oli vielä ajamatta varsinkin Sallassa. Kuulemma kaikki hiihtokartan ladut avataan viikolle 8. ja siitä sitten pitkälle kevääseen pidetään kunnossa. Meille avatut ladut kyllä riittivät mainiosti, 15 - 20 km saimme täyteen lähes joka päivä.

Nyt kun olen tavoittanut sisäisen retkeilijäni, ei perinteistä maastohiihtoa mukavampaa liikkumistapaa olekaan! Varsinkin Rukalla tuli samanlainen tunne kuin Caminolla: aina muutaman kilometrin välein oli tiedossa taukopaikka ja -kahvit aivan kuten ranskalaisella reitillä. Laavut, kodat ja kahvilat oli Rukalla jo avattu, vaikka paras turistisesonki on vasta edessäpäin. Suosittelen muuten pitoteippiä suksenpohjaan, ei lipsunut millään kelillä. Nyt on kyllä kaikenlaisia nano- ja karvasuksiviritelmiä myynnissä, mutta teippi taitaa ajaa saman asian. Vielä sipaisu pikaluistoa kärkeen ja kantaan ja menoksi.

Kävimme myös Oulangan luontokeskuksessa ihailemassa talvista Kiutaköngästä. Saimme asiantuntevia neuvoja kalastuksesta ja tarvittavista luvista kesän Karhunkierrosta varten. Olisi mukavaa syödä pussiruokien sijasta nuotiokalaa ainakin muutamana iltana. Kalastuslupa-alueet pilkkoutuvat useampaan osaan, mutta meille taitavat riittää ne kaksi alkumatkan jokiosuutta, joiden luvat saa ostaa luontokeskuksesta. Katselimme nimittäin Rukalla, että loppumatkalle osuvat Konttaisen ja Valtavaaran laet ovat niin korkealla, ettei sieltä varmaankaan tee mieli kavuta alas järvelle muutaman harjuksen tai ahvenen takia. Repussa on nyt hyvät kartat, ja tietysti minun piti juhlistaa suunnitelmaa kesäisestä telttaretkestämme upouudella hihamerkillä.  Siis ompeluhommiin.