keskiviikko 19. lokakuuta 2016

16. Herrerias - Alto do Poio, 18 km

Nousu 700 metristä 1300 metriin O`Cebreiron historialliseen kylään ja yöpaikkaamme 1335 metriin vuoren laella sujui kevyesti, nautiskellen. Ylitimme maakuntarajan Galiciaan ja 150 kilomerin etapin Santiago de Compostelaan. Ensimmäistä kertaa tuli mieleen pieni harmitus siitä, ettemme aloittaneet caminoamme alusta Pyreneiden juurelta (790 km) vaan vasta Burgosista (490 km). Olisihan se koko matkakin mennyt hiljakseen, jos ei olisi ennalta määrättyjä aikatauluja.

Caminolla on tapana kirjoitella kannustavia viestejä ja muita mietteitä reitin varteen. Osui ihan nappiin, että rajapyykin lähelle oli tussilla kirjoitettu: You are strong! Siltä nyt tuntuu. Tosin tapasimme viimeisessä nousussa ennen alberguetamme suomalaisen Leilan, joka vaeltaa Madridista Santiagoon vähintään 30 kilomerin päivämatkoja, pisimmillään jopa 40 km ehtiäkseen ennalta ostetulle lennolle. Nostan hattua, sellaiseen en pystyisi. Toivottelimme Buen Camino, kun hän jatkoi matkaa seuraavaan kylään.

Yksinkertainen alberguemme toimii hyvin. Suihkussa oli lämmintä vettä, huoneen lämpöpatterit ovat ainakin haaleat, baarissa on ihana takkatuli. Saimme pyykit koneeseen ja kuivausrumpuun. Saadaan puhtaat fleeset ja pyyhkeet loppumatkalle. Ruokaakin on luvassa, vaikka yöpaikkamme ei ole varsinaisessa kylässä vaan näköalapaikalla tien ja caminon vieressä. Pyöräilijöitä menee paljon ohi ja pistäytyy lasilliselle. Sää on pysynyt hyvänä, näimme vuorten huiput ja avarat laaksot, vaikka taivaalla on pilviä ja ilma tuntuu kostealta. Pari tuntia sitten paistoi aurinkokin. Tuulta ei ole nimeksikään. Saa nähdä, näemmekö ensi yönä täysikuun vuorten yllä.

... Emme näe, sillä illan mittaan ympärille laskeutui tiheä pilvi, kylmä ja kostea. Nukkumaan mennään paksuissa vaatteissa ja lisähuopien kanssa.













3 kommenttia:

  1. Näittekö niitä hevosletkoja, peräkkäin kävelivät ylämäkeen kullakin kyydissä enemmän tai vähemmän ratsastustaitoinen peregrino? :) Muistaakseni kahdella kympillä olisi saanut nauttia tästä huvista ja rinkat tietysti olisivat odottaneet mäen päällä. Tuo nousu oli niitä harvoja, joista oikein nautin ja se Galician maakunnan merkki kauniissa auringonpaisteessa se jäi mieleen kaikkien sadepäivien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin ihan raivoissani koko hevostouhusta. Lihavia ihmisiä tupakoimassa hevosen selässä isoja mäkiä ylös. Reilua...

      Poista
  2. Hevoskyytejä kaupiteltiin edelleen, mutta emme nähneet niistä muuta merkkiä kuin hevosenlantaa ja kavionjälkiä polulla. Nyt on jo aika hiljaista caminolla.

    VastaaPoista