1. Burgos - Hornillos del Camino, 21 km

Caminomme (Burgos-Santiago de Compostella) on nyt korkattu. Tulimme ihan ennakkosuunnitelmien ja nettivarausten mukaisesti eilen illalla Burgosiin bussilla vain kohtuullisen sekoilun  ja bussipysäkkien etsimisen jälkeen ja löysimme myös yöpaikkamme Hostal Teminin. En suosittele kahden tähden paikaksi, vaikka sijainti olikin erinomainen Burgosin vanhan kaupungin ja katedraalin lähellä. Onneksi lähdimme vielä illalla kiertelemään vanhaa kaupunkia, se kaikki kauneus  + iltapala virkistivät matkaväsyneen mieltä. Yöuni jäi katkonaiseksi kaikkien uusien virikkeiden jälkeen, mutta sisukkaasti otimme reput selkään kahdeksan maissa ja aloitimme vaelluksemme juhlallisesti keskiaikaisen Santa Marian portin alta.

Kotona olimme olleet tyytyväisiä siihen, että saimme puristettua reppujen painot alas, minun kuuteen ja Kuhankäsittelijän seitsemään kiloon, mutta kun hellepäivän odotuksessa tungimme kaikki eiliset raskaammat matkavaatteet reppuun ja lisäsimme painoon pari pullollista vettä ja päivän hedelmät, niin  jopa alkoi paino tuntua. Ei täällä kevyesti matkata.

Tiesimme, että ensimmäinen päivä tulee viemään raskaalle, puuttomalle mesetalle, joten otimme kaiken ilon irti Burgosin kauniista kaduista ja puistoista. Onpa tullut nyt Burgosin yliopistokin läpikäytyä; vanha historiallinen päärakennus oli nähtävyys ja vieressä oleva peregrinojen vanha sairaala toinen samanlainen. Ensimmäinen kymppi Tardajosin kylään meni aika kevyesti muita vaeltajia ja keltaisia nuolia sekä simpukoita seuraillen. Eksymisen vaaraa ei ollut. Vähän ihmettelimme, mistä näitä vaeltajia tulee, näimme paljon pyörävaeltajia ja myös päiväreppulaisia. Täyspakkausvaeltajia on myös runsaasti, joko nuoria tai eläkeikäisiä, kaikki aika timmissa kunnossa. Jalkavaivaisiakin kyllä näki myös.

Tardajoksen lounaspysähdyksen jälkeen seuraava mahdollinen yöpymispaikka olisi ollut Rabe de las Calzadasin idyllinen kylä kauniine albergueineen. Kroppa olisi oikeastaan sanonut, että tähän on hyvä pysähtyä yöksi, mutta suomalainen sisu sai mieleen, että kyllä on vielä koettava todellinen meseta pitkine nousuineen ja niinpä sitten alettin pistää tossua toisen perään vielä 8 kilometrin taipaleelle, ja siis pitkään ylämäkeen, pahimpaan helleaikaan, tietäen, ettei matkalla juuri ole varjoa eikä yhtään baaria tai juomapaikkaa. Olihan meillä vesipullomme. Sisu oli kovilla ensimmäisessä loppumattomassa nousussa, mutta levähdys varjostavan puun alla upeita kumpuilevia maisemia ja kypsiä auringonkukkapeltoja katsellen toi mieleen Lapin tunturivaellukset ja sen, että onhan niistäkin selvitty. Tuuli oli onneksi raikas. Se on sitten nyt koettu, että myös mesetalla huippu näyttää olevan aina lähempänä kuin se todellisuudesa on ja jokaisen mutkan jälkeen alkaa uusi nousu.

Loppunousussa minut pelasti lammaslauma, jonka lähestyminen toi jotakin toivoa matkan etenemisestä. Jyrkän laskun jälkeen hoipuimme Hornillosiin ja yövymme kylän uudessa albergiessa nimeltä Meeting Point. Tätä voi suositella. Suihku, pieni lepo ja illallisen odotus on vienyt vaivat mennessään. Yöllä sitten nähdään, miten nukkuminen kerrossängyssä kymmenen vieraan ihmisen kanssa sujuu. Huomenissa jatkuvat meseta ja helteet.