Alkunousu Orissoniin oli kova ja loppulasku Roncesvallesiin otti polviin ja reisi/vatsalihaksiin ja välissä sitten noustiin ja laskettiin taukoja vaativaan tahtiin. Vesipullot hupenivat samoin kuin hedelmät ja suklaat. Muutama iäkkäämpi peregriino oli mielestäni aika huolestuttavan väsynyt huipun jälkeen, mutta luultavasti hekin siitä hitaasti edeten pääsivät perille. Reitillä on myös tiheästi muistutuksia 112 hätänumerosta ja tarkemmat paikkakoordinaatit. Muutamia apu ei ole tavoittanut ajoissa, sillä polun vieressä oli puolenkymmentä muistolaattaa menehtyneille pyhiinvaeltajille.
Yövymme mukavasti luostarin yhteydessä olevassa vierasmajassa. Tuntui, että tarvitsemme kunnon rauhalliset yöunet ja oman lämpimän suihkun. Pyhiinvaeltajien messu kuudelta oli kaunis tapahtuma, jossa lueteltiin tämän päivän vaeltajia ympäri maailmaa. Yhteinen illallinen oli myös mukava. Kova aloitus, mutta onnistuttiin!
Aamuhämärissä lähdettiin Napoleonin reitille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti