Yllättävän nopeasti keho tottuu kävelemiseen ja repun painoon. Tauot matkan aikana ja hyvä yöuni ovat tärkein juttu. Ravinnoksi riittää kevyt aamupala, hedelmiä ja jotakin pientä päivällä ja kunnon illallinen espanjalaiseen tapaan vasta iltaseitsemän jälkeen. Ei tällä juuri laihtumaan pääse näin lyhyessä ajassa, vaikka kulutus on normaalia suurempaa.
Santo Domingoa lähestyttäessä viiniviljelmät vaihtuivat rypsipeltoihin, vaikka olemme vielä Riojassa; maakuntaraja ylitetään huomisaamuna. Kaikilla caminon välietapeilla on kunniakas keskiaikainen menneisyys - niin täälläkin, vaikka ytimen ympärille on rakentunut aika yhdentekevän näköinen uudempi ja paikoin jo rappeutunut kaupunki. Kirkko on kuuluisa koko kaupungille nimen antaneen munkin, Santo Domingon, hautapaikasta ja elävästä kanasta ja kukosta, joita pidetään vanhan legendan vuoksi edelleen rautaisessa häkissä kirkon katonrajassa. Kukko kiekui oikein komeasti ja suorastaan käskyä (pyyntöä) noudattaen niin, että Kuhankäsittelijä tunsi syvää sielujen sympatiaa ja keskusteluyhteyttä höyhenpariskunnan kanssa. Hieno oli kirkkokin ja sen yhteydessä oleva museo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti