Pamplona - Puente la Reina, 23,8 km

Päivälämpötila nousi ensi kertaa sellaisiin lukemiin, että siesta-aikaan olisi ollut mukavaa laiskotella sisällä eikä tarpoa jyrkkää ylä- ja alamäkeä Alto de Pendónille. Onneksi tuuli mukavasti. Siinä noustiin lähes tuulivoimaloiden tasolle ja nyt voi kokeneena sanoa, että ei niistä paljoakaan ääntä tule ja sekin osuu korviin vain tietystä suunnasta. Espanjassa tuulivoimaa käytetään todella paljon.

Palautui mieleen, miksi caminolle lähdetään yleensä aamuhämärissä, niin voittaa enemmän viileitä aamutunteja.

Kummasti alaspäin meno, varsinkin pyöreistä irrallisista kivenmurikoista muodostuvaa polkua, on jaloille tosi raskasta. Loppupäivästä sain varoa heikompaa jalkaa alamäissä, mutta luultavasti kaikki on taas aamulla kunnossa. Repun paino on ihan keskeisin asia jaksamiselle ja jalkojen kunnolle. Kotona punnitsin repun painoksi ilman tuulitakkia tasan viisi kiloa. Veden ja eväiden kanssa paino nousee lähemmäs kuutta kiloa ja yhtään enempää ei saa olla.

Tämäkin pikkukylä on keskiajalta ja tuntuu mahtavalta kävellä ikihämäriä, viileitä kujia ja ihailla vanhoja ulko-ovia ja ikkunanpuitteita. Huominen reitti kulkee usean vastaavanlaisen keskiaikaisen kukkulakaupungin läpi. Ainutlaatuinen kokemus, jota autolla matkatessa ei saisi.