13. Acebo - Ponferrada, 16,5 km

Alamäkeä on menty niin, että reisissä ja pohkeissa tuntuu - ihan uusia lihaksia löydetty! Laskeuduimme kahdessa päivässä 1500 metristä 500 metriin. Varsinkin tämän päivän lasku Molinasecan keskiaikaiselle sillalle ja kauniiseen pikkukylään oli paljon raskaampi kuin vastaava nousu vuoren toisella rinteellä. Ja tietysti loppumatkaan osui nousuja ja laskuja, vaikka periaatteessa olemme laakson pohjalla. Kuljemme samassa hobittilaaksossa myös huomenna. Ilmeisesti maaperä ja ilmasto vuorten suojassa on hedelmällinen, koska näimme nyt matkamme ensimmäiset viiniviljelmät ja myös tehtaan/pullottamon. Kuulemma paikallinen viini on ihan hyvääkin, en ole vielä maistanut.

Tylsimmän osuuden aikana saimme käyttää varttitunnin sadeviittoja, mutta sitten ilma kirkastui. Hauska piristys oli kauko-ohjattavien kilpa-autojen kilpailu, johon törmäsimme ihan yllättäen. Kuulutukset ja polttomoottoreiden pörinä kuuluivat jo kaukaa ja lähempänä näimme kiinteäksi rakennetun kilpa-ajoradan varikkotiloineen. Ja siis kilpailijoina ei suinkaan ollut lapsia tai teinejä vaan raavaita miehiä. Toinen miehinen sunnuntaiharrastus tuli vastaan Campossa, jossa paikalliset metsästäjät olivat kokoontuneet koirineen ja maastoautoineen käynnistämään päivän jahtia. Peräkärryissä ja autoissa haukkuvat koirat olivat selvästi innoissaan.

Ponferrada on vilkas ja moderni 69 000 asukkaan kaupunki, mutta historiallinen keskusta on säilytetty kauniin keskiaikaisena. Tutustuimme myös espanjalaisten kansallisylpeyteen, kunnostettuun temppeliritareiden linnaan, jonka vanhojen raunioiden päälle on osittain ennallistettu vanhat vallihaudat, muurit ja tornit sekä rakennettu tyyliin sopivat esittely- ja museotilat. Mielenkiintoinen paikka. Museossa oli näköiskarttoja ja kirjoja sekä piirustuksia temppeliritareiden ja ristiritareiden ajoilta. Eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä Tolkien on saanut innoituksensa Taruun sormusten herrasta. Temppeliritareiden valta-aika oli 1200-1300 -luvuilla, minkä jälkeen järjestö väkivalloin lakkautettiin, ilmeisesti liian vaarallisena ja arvaamattomana. Caminon vuoristo-osuudella temppeliritarikulttiin ja tau-ristiin törmää vähän väliä.

Teeman mukaisesti majoituimme Templarios-hotelliin aivan kaupungin historiallisessa keskustassa. Mukavuudenhalu voittaa, varsinkin kun huomenna pitäisi palata jälleen alkucaminomme yli 20 kilometrin päivämatkaan. Vointi on hyvä, rakotkin hävinneet.