lauantai 18. helmikuuta 2017

Kaikki on niin Kauniaista...

Lähiretkeily on kivaa. Enpä ole ennen vuorotteluvapaata tiennytkään, miten kiinnostavia kohteita ja houkuttelevia kävelyreittejä on ihan naapurissa. Ja mikä parasta, täällä pääkaupunkiseudulla on sopivasti kahviloita, museoita ja taidenäyttelyjä tarjoamaan myös hengen ja ruumiin ravintoa, jos sille päälle sattuu.

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut tutustuvani Espoon rajojen sisällä sijaitsevaan Kauniaisten kaupunkiin, se kun läheisyydestään huolimatta on jäänyt vieraaksi. Kauniainen on alle kymmenentuhannen asukkaan vireä huvilakaupunki, joka perustettiin viime vuosisadan alussa osakeyhtiönä. Viime vuosina se on tullut tunnetuksi Suomen alhaisimmasta kunnallisveroprosentista ja korkeimmista bruttotuloista. Katsastin Kauniaisten nettisivulta nähtävyydet ja ryhdyin suunnittelemaan kävelyreittiä Visit Espoon matkailukartan avulla. Suunnitelmaksi muotoutui kiertää koko Kauniainen mahdollisimman läheltä Espoon rajoja. Varsinaiseen kaupunkikeskustaan päätin tehdä piston ja palata sen jälkeen rajan pintaan Gallträsk-järven itä- ja pohjoisrannalla.

Vaelluksen aikana tsekkasin sijaintini kännykän Google mapsista. Pysyin aika hyvin rajalinjalla, sillä päivän aikana ohitin kolme Espoon ja Kauniaisten yhteistä rajatolppaa. Aloitin reissuni pujottelumäen parkkipaikalta (Kauniaisissa on maan vanhin pujottelurinne!) ja kiersin Kaunialan entisen sotavammasairaalan kautta Kasavuoren ulkoilualueelle, jossa muuten oli mies hevosineen ja rekineen raivaamassa tukkimetsää varsin perinteiseen tapaan. Näin meillä metropolialueella.
Junaradan ylitettyäni tutustuin kulttuurikeskus Villa Junghansiin ja kiertelin sieviä asuinalueita.
Kaikkein kaunein ja perinteisin huvilaympäristö on kuitenkin Helsingintien ja järven välisessä rinteessä ja Vanhan Turuntien ympäristössä. Oikeastaan vasta siellä tunsin olevani haaveellisten mielikuvieni Kauniaisissa. Rauhalliseen vaellukseen meni nelisen tuntia aikaa, mikä sisälsi myös kahvipaussin Kauniaisten entistetyn rautatieaseman vieressä. Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja jalkakäytävät hyvin hiekoitettu.


Muita kohokohtia vuorotteluvapaan päivittäisillä kävelyillä olivat metsäretket Pirttimäestä Nuuksion Haltiaan, lenkit Bodom-järven, Lippajärven, Pitkäjärven ja Röylän ympäri sekä vaellukset perinteistä Kuninkaantietä pitkin Espoonkartanoon, Bembölen kahvituvalle, joka on entinen kestikievari, sekä keskiaikaiseen Espoon tuomiokirkkoon. Vantaan puolella sijaitseva Hämeenkylä kartanoineen ja perinnemaisemineen on tullut tutuksi, samoin Oittaan hieno ulkoilualue Espoossa. Välillä käväisin Helsingin puolella Munkkiniemessä, kuljeskelin rantaraitilla ja kiersin ympäri  Laajalahden Otaniemen kampusalueen kautta.

Hauskinta on yhdistää kävelyretki jollakin tavalla kulttuurihistoriaan tai muihin elämyksiin. Olen kierrellyt Helsingin kaupunginosia Google mapsin avulla, poikennut gallerioissa ja taidemuseoissa. Joululahjaksi saatu Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista heräsi eloon, kun kiertelin päivän verran tarkastelemassa Engelin suunnittelemia rakennuksia huomattavasti tarkemmalla silmällä kuin mitä tavallisesti tulee tehtyä. Suosittelen myös kansalliskirjaston ja -arkiston näyttelyjä. Kansallismuseokin on nykyään paljon kiinnostavammin järjestetty kuin edellisellä käynnillä vuosikymmeniä sitten. Monta retkikohdetta jäi vielä käymättä, ei muutaman kuukauden vuorotteluvapaa riitä millään kaikkiin suunnitelmiin.