keskiviikko 5. lokakuuta 2016

2. Hornillos - Castrojeriz, 20,1 km

Toisena caminopäivänä osasimme jo rytmin, aamutoimet ennen seitsemää ja sitten tähtikirkkaaseen yöhön vaeltamaan. Näin saimme aloittaa etapin ylämeno-osuuden mukavassa viileydessä, ja oli se tähtitaivaskin keskiaikaisen kylän ja kukkuloiden yllä hieno elämys. Taskulampun sammutimme puoli kahdeksan maissa, kun päivä alkoi valjeta. Ensimmäinen albergueyö makuusalin kerrossängyissä yhteisen illallisen jälkeen oli muuten niin hyvä kokemus, että pyrimme jatkossakin majoittumaan pyhiinvaeltajien tapaan.

Tällä osuudella ihastuin mesetan avariin maisemiin ja kuin pehmein vesivärein maalattuihin väreihin, nyt syksyn sadonkorjuun jälkeen näimme paletissa pääosin kultaa, savea, tummaa multaa ja välillä raikasta vihreää lehtipuissa, pensaissa ja kituliaissa vuorimännyissä. Kypsyneet auringonkukkapellot olivat kuin tilataideteoksia nöyrine, samaan suuntaan kumartavine harmaine päineen. Haukkojakin näimme liitelemässä ja korppeja auringonkukan siemeniä poimimassa.

Kahvit ja välipalaa otimme alun ylämäkiosuuden päättteeksi Hontanasin historiaan unohtuneessa ja peregrinojen varassa elävässä kylässä kymmenen kilometrin etapilla. Viileä aamusää ja voimakas myötätuuli avittivat sinne asti niin, että emme tunteneet väsymystä. Seuraava kymppi oli tasaista tai jopa laskuvoittoista. Ensimmäisiin turistibusseihin törmäsimme San Antonin vanhan luostarin ja sairaalan raunioilla. Määränpää, Castrojeritz kirkontorneineen ja korkealla kukkulalla sijaitsevine linnanraunioineen näkyi jo kauas, mutta kyllä sinnekin sai kävellä väsyksiin asti, varsinkin, kun seuraava yöpaikka ei löytynyt aivan heti. Uusin ja kutsuvin albergue oli täynnä ja yksi oli kiinni. Tämä keskiaikainen kylä olikin jo sen verran iso, että kiemurtelevia kujia oli monessa tasossa ja kun ruutukaavasta ei täälläpäin ollut silloin tietoakaan, niin päähän siinä meni pyörälle. Nyt olemme kuitenkin tyytyväisinä A. Rosaliossa. Ensimmäiset pienet rakonalut on jo tienattu, täytyy keskittyä lepoon ja hoitotoimiin.



San Antonion sairaalan portit ovat edelleen pystyssä

5 kommenttia:

  1. Ai että muistot vyöryy mieleen, kun tätä lukee. Mahtavaa caminoa teille!

    VastaaPoista
  2. Julkaisen matkakuvia julkisella facebook-sivulla: Vapaalla vaelluksella @Kirjolaukka. Tähän blogipohjaan niitä on liian vaikeaa lisätä iPadilla. Upeat on maisemat.

    VastaaPoista
  3. Ihana päästä mukaanne näin tarinaanne lukien. Ottakaahan rauhallisesti nauttien ja uusia maisemia ahmien. T. Satu ja Kari

    VastaaPoista
  4. Muistan tuon kylän ja kun etsin alb. Rosaliota. Kantapää oli niin kipee että varpaillani kävelin ja kiersin ympäri kylää. Itkua melkein tihersin, kun olin jo niin väsynyt. Tuona päivänä 21 km.

    VastaaPoista
  5. Samat oli melkein meidänkin tunnelmat, mutta kantapäitä ei ole vielä särkenyt

    VastaaPoista