4. Fromista - Carrion, 20 km

Tänään yövymme pyhiinvaeltajina pyhiinvaeltajien tapaan nunnien ylläpitämässä alberguessa Espiritu Santossa. Mietimme, onko rakennus entinen sairaala tai luostari, mutta joka tapauksessa paremmin järjestettyä paikkaa ei voi kuvitellakaan. Minäkin pääsen vihdoin pois yläsängystä, jollaiseen kapuaminen väsynein jaloin ei ole mitään herkkua.

Päivät alkavat jo asettua uomiinsa. Herätys kuuden jälkeen, pikaiset aamutoimet, repun pakkaus ja taipaleelle. Kupillisen kahvia olemme hörpänneet joko majapaikassa tai sitten ruhtinaallisemman  aamupalan seuraavassa kylässä. Sivumennen, olemme molemmat tykästyneet espanjalaiseen maitokahviin, jota tuleekin litkittyä. Aamun ensimmäinen kymppi menee kevyesti hämärässä viileydessä ja sitten on jo pysähdyksen ja munakkaan tms. aika. Sää on ollut aika lämmintä, 20 - 24 astetta kuumimmillaan, mikä tietää raskasta loppumatkaa. Kummasti viimeisellä vitosella reppu alkaa painaa, vaikka kuinka pidämme taukoja kerran tunnissa. Albergueen pääsemme yleensä kahden jälkeen, suihku, vaatteiden pesu ja lepohetki ennen pientä kaupunkikierrosta ja illallista. Nukkumaan menemme yhdeksän jälkeen. Tuttua ja turvallista. Olen tykästynyt albergueiden samanlaisina toistuviin rutiineihin sisäänkirjautumisineen, passien leimaamisineen ja kenkien säilytyksineen. Hotellit eivät ole vielä houkutelleet. Olemme myös nukkuneet kohtalaisen hyvin, minua eivät ole kuorsaukset häirinneet, mutta aina sitä pelkää, häiritseekö itse muita.

Olemme käyneet tunnollisesti katsomassa matkan varren upeita kirkkoja, eilen tuhatluvulla rakennettua Iglesia de San Martinia ja tänään Villalcazarin temppeliritareiden Santa Marian kirkkoa ihmeitä tekevine Virgen Blanca -patsaineen.

Nähtävyyksistä huolimatta tämän päivän reitti oli paikoin puuduttava kilometrien pituisine suorineen, viimeisin etappi kulki vieläpä tien vieressä. Silloin vaihtelua toivat kauniit perhoset, joita lenteli sopivasti edessämme, nimiähän nyt emme tietysti tiedä. Puolivälissä valitsimme sentään vehreän ja varjoisan polun, joka kulki seitsemisen kilometriä joen varressa.

Olemme Espanjan syvällä maaseudulla. En tiedä tarpeeksi täkäläisestä maatalouspolitiikasta, mutta kovasti keskittyneiltä maatilojen varastot, ladot, karjasuojat sun muut vaikuttavat, olisivatko jonkinlaisia osuuskuntia. Traktoreita näkyy valtavilla peltoaukeilla, mutta ihmetyttää, riittääkö pikkukylissä riittävästi työvoimaa, kun kujilla tulee vastaan vain eläkeläisiä. Täytyy perehtyä paljon nykyistä perusteellisemmin Espanjan oloihin, siitäpä tulee harrastus vuorotteluvapaalleni.

Kiinnostavaa on myös pyhän Jaakon haudan merkitys tälle seudulle. Kaikesta näkee, miten valtava vaikutusvalta kirkolla on ollut keskiajalla, jolloin caminoperinne ja myös maureja vastaan käydyt taistelut toivat vaurautta tänne pohjoiseen. Kirkot pikkukylissäkin ovat valtavia, huomattavasti Turun tuomiokirkkoa suurempia. Nyt monet niistä ovat kunnostuksen tarpeeessa. Taideteoksia on vähän (rosvottu vuosisatojen aikana??) ja hienoimmatkin kirkot vaikuttavat enemmän museoilta kuin toimivilta seurakuntakeskuksilta. Iltahartauteen emme ole toistaiseksi törmänneet emmekä muutenkaan kirkollisiin toimituksiin. Katsooko maaseudun vanha väki tv-kirkkoa vai mitä tämä merkitsee. Iso vaikutus näyttää olevan myös tämän ajan peregrinoilla, sillä usein albergue ja sen lähimaaston ravintolat ovat parhaiten kunnostettuja. Eilinen Fromista ja tämän illan Carrion ovat sentään isompia ja kaupunkimaisia, mutta käsittääkseni täälläkin asukasluku vähenee. Ei siis ihme, että vaeltajat leimaavat katukuvaa, meitä on edelleen näin lokakuussakin paljon. Petipaikat ovat täyttyneet kaikissa albergueissamme.