maanantai 28. toukokuuta 2018

Kasnäs - Högsåra - Örö, kansallispuistohaasteen ensimmäinen kohde


Suloinen viikonloppuretki Örön linnakesaarelle Saaristomeren kansallispuistossa vahvisti päätöksemme kiertää kaikki Etelä-Suomen kansallispuistot yksi kerrallaan. Idea syntyi vahingossa niin kuin parhaat jutut aina. Kuhankäsittelijä sattui ostamaan kirja-alesta tämän opaskirjan, jonka kuvaukset alkoivat itää mielessä. Haaste on heitetty.
Kasnäs valikoitui yöpymiskohteeksi, koska se on lauttojen ja yhteysalusten lähtösatama. Hotelli Kasnäs oli ihan ok yöpymispaikka, lisäplussana kylpylä ja hyvät ravintolat, kahvilat ja kauppa. Jatkossa kyllä suunnistaisimme heti varsinaiseen kohteeseen, jossa majoitukset ovat tunnelmallisempia ja telttailijoillekin löytyy palveluja. No, Kasnäsin ravintolan lounaspöytää ja aamiaista kyllä muistelen lämmöllä, saaristossa on opittu tarjoamaan matkailijoille parasta ja maistuvaa.

Ensimmäisenä päivänä menimme ilmaisella autolautalla jalkamiehinä Högsåran saarelle Kasnäsin vieressä.  Saarella on huonosti parkkipaikkoja vierailijoille, joten omat autot suositellaan jättämään lauttarantaan.
Lyhyt lauttamatka oli mukava ja saaren kohteet kävelee hyvin muutamassa tunnissa.

Högsåra on ollut vauras luotsisaari, jossa on ollut pysyvää asutusta ja maatiloja jo satoja vuosia. Kaikki tämä näkyy idyllisellä kylänraitilla. Kävelimme myös Kejsarhamniin, jonne tsaarit Aleksanteri III ja Nikolai II tekivät kesäpurjehduksia sekä Sandvikiin, josta löytyy hiekkainen uimaranta ja pieni teltttailualue tuulivoimaloiden ohi kulkevan hiekkatien päästä.

Pääkohde oli kuitenkin Örö, jonne lähdimme seuraavana aamuna yhteysaluksella. Saari on yksi tärkeimmistä uhanalaisten lajien ja koskemattomien luontotyyppien aarteista Etelä-Suomessa. Kaikkialla näkyy myös pitkä armeijahistoria Ruotsin, Venäjän ja Suomen sotilaiden tukikohtana. Armeija luovutti saaren kansallispuistokäyttöön vasta vuonna 2015. Venäjänaikuisia kauniita puisia kasarmeja on kunnostettu majoituskäyttöön ja saaren laadukas ravintola sijaitsee entisen sotilaskodin  tiloissa.

Luonnon ja historian yhdistelmä on valloittava. Kävelimme läpi molemmat merkityt luontopolut, yhteensä yli 12 kilometriä, mutta rantakalliot olisivat kutsuneet rauhallisempaankin haaveiluun ja auringonlaskujen ja -nousujen ihailuun.
Kannattaa varata vähintään yksi yö saarelle.
Näimme myös harvinaisuuksia: merikotkan, joka nousi lentoon rantamännystä, ja Suomen ainoan lännenkylmänkukan, jonka lähimmät lajitoverit kasvavat Gotlannissa. Kukat kasvoivat hiekkakentällä, jota on käytetty sotilaiden marssipaikkana ja helikopterikenttänä. Nyt kasvit oli suojattu puisin tolpin.

Kevätluonto oli kuivuudesta huolimatta parhaimmillaan; metsätähtiä, orvokkeja, kieloja, tuomenkukkia ja suloisia saniaisia. Timjami ja runsaat rantakasvit olivat nupullaan.

Örö oli uskomaton elämys! Metsähallitus on myös satsannut saaren ylläpitoon. Reittimerkit ja opaskyltit ovat kunnossa ja reittien varrella on runsaasti siistejä kompostihuusseja. Lauttarannassa on uusi, todennäköisesti maailman kaunein näköalasuihku ja WC sekä kierrätyspiste.

Suosittelen myös saaren ravintolan lounaspöytää. Omia eväitä ei välttämättä tarvita. Osassa majoitustiloja on kuulemma mahdollisuus tehdä ruokaa itsekin, mutta nuotiopaikkoja makkaranpaistoon en nähnyt polkujen varsilla.
Näin kuivana aikana tulta ei missään tapauksessa saisikaan sytyttää.

Luontopolut kulkevat rantoja seuraillen, mutta vanhat venäjänaikuiset mukulakivitiet halkovat saaren keskiosia. Punkkeja tai käärmeitä emme nähneet, vaikka niistä varoitellaan.







2 kommenttia: