Kotka Rankki, Itäisen Suomenlahden kansallispuisto

Rankki valikoitui Itäisen Suomenlahden kansallispuiston kohteeksi, sillä varsinaisen kansallispuistoalueen sisällä ainoastaan Ulko-Tammioon kulkee yhteysalus ja siellä taas ei ole majoitusta tai muita palveluja. Seikkailimme siis elokuun helteessä vanhalle puolustusvoimien vartiolinnakesaarelle, joka siirtyi vuonna 2015 Kotkan Saaret Oy:n omistukseen ja matkailukäyttöön. Ja onhan legendaarista kokea omin silmin Kotka Rankki, ohutta yläpilveä... Sääasema toimii Rankissa edelleen automatisoituna.

Yhteysalus lähti Kotkan Sapokan satamasta aikataulun mukaan. 45 minuutin merimatkan aikana näimme muitakin hauskannäköisiä ulkoilusaaria, mm. hiekkarantaisen Lehmäsaaren, jonka satamassa yhteysalus pistäytyi. Olimme ostaneet liput netistä, mutta eipä niitä kysytty, henkilökunta taisi heti arvata keitä olemme. Laiva oli täynnä iloisia syntymäpäiväjuhlien viettäjiä, joista monet olivat yötä puolustusvoimien entisissä rivitaloasunnoissa. Minä olin varannut kuitenkin majoituksen kasarmiin lähellä ravintola Rankin Sotkua.

Heitimme reput punkkaan ja lähdimme tutustumaan saareen. Varsinaisesta vaelluksesta ei Rankissa voi puhua, sillä saari on vain 1,5 kilometriä pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 500 metriä leveä. Saarta  voi kuitenkin kiertää kalliorantojen lisäksi muutamaa eri polkua pitkin, joten noin viitisen kilometriä taisimme talsia ensimmäisenä päivänä.

Maisemat olivat upeita, kuin ulkosaarella ikään. Rannat ovat pääosin meren hiomia silokallioita, joiden väliin on muodostunut idän puolella suloisia laguuneja. Länsipuoli on tuulisempaa ja karumpaa.

Eteläkärkeen pääsee hyppelemällä kivillä ja kallioilla, sinne ei kulje varsinaista polkua. Vanhan majakan luona siinsivät kirkkaalla säällä myös Venäjälle kuuluvan Suursaaren rannat. Eteläkärki on jo kansallispuiston rajalla.

Paluu kasarmille olikin sitten ainakin Kuhankäsittelijälle muistoja herättävää. Kasarmia ei ole juurikaan kunnostettu, joten entiset suihkutilat ja vessat palvelevat nyt matkailijoita.

Tupien kerrossängyt ovat uusia, sillä armeija vei omansa pois lähtiessään. Patjat, peitot, tyynyt ja vuodevaatteet olivat uusia ja puhtaita, mutta seiniin lienee pinttynyt armeijan hiki ja muutama homesieni. Onneksi ikkunoita saattoi helteellä pitää auki.

Illaksi saimme upean elämyksen, kun toinen seurue halusikin pienemmän komentajan saunan ja me pääsimme omalla vuorollamme kahdestaan entiseen joukkuesaunaan. Tilaa riitti ja löylyt olivat sähkökiukaasta huolimatta ihanan pehmeät. Kun illaksi osui vielä hieno auringonlaskunäky saunan terassilta, niin taisimme löylytellä ja vilvoitella ainakin puolenkymmentä kertaa.

Pesutilatkin joukkuesaunassa olivat oikein toimivat.

Seuraavana aamuna kiertelimme saaren tuulisella rannalla 11m/s myrskytuulessa ja tutkimme myös metsäisen sisäosan polkuja. Tähystyspaikkoja, betonipunkkereita ja vanhoja tykkejä Rankissa riittää ihmeteltäviksi.

Aamuyöstä satoi ja luonto oli ihan erilainen kuin edellisenä rutikuivana aurinkopäivänä. Sammalet heräsivät vihertävään eloon yllättävän nopeasti.

Löysimme myös kuntoradan, jota varusmiehet ovat kiertäneet varmaankin satoja kertoja palvelusaikanaan. Kyllä meilläkin kertyi kävelyä viitisen kilometriä. Rankin Sotkun runsaan aamupalan jälkeen voimia riitti.

Kotiinlähtö viivästyi aikatauluun merkitystä klo 14:sta puolisen tuntia. Yllätykseksi meitä tultiinkin hakemaan nopealla kumiveneellä, jonne mahduimme hyvin, sillä pääjoukko oli lähtenyt pois jo aamulaivalla. Aika jännä kokemus.

Rankki on tutustumisen arvoinen saari ja kokemus oli mukava. Matkailupalvelut ovat kyllä vielä aika keskeneräisiä edelliskertaiseen Örön saareen verrattuna. Tiloja ei ole juuri kunnostettu ja vähän laiminlyödyn näköiseltä näyttää polkujenkin varrella. Kaksi isoa syntymäpäiväseuruetta taisivat sekoittaa henkilökunnan aikataulut ja ravintolan ruokatarjontakin oli meille yksittäisille matkustajille vähänlaista. Soppaa kuitenkin saatiin ja einespitsat iltapalaksi. Parhaansa henkilökunta yritti. Lähipäivinä on kuulunut uutisia näytteijöistä, jotka ovat ostaneet Rankista mökkipalstoja. Rakennustöitä ei vielä näkynyt, mutta voi olla, että vuosien päästä nykyisestä nostalgisesta ruususen unesta (hah, sotilassaarella...) ei ole enää tietoakaan.