Kuhankäsittelijä taas kierteli ensimmäisessä liikkeessä aika neuvottomana, vaikka asiantuntevalta vaikuttava myyjä esitteli useita malleja. Seuraavana päivänä Sellon Partioaitassa hän vilkaisi ensimmäisellä hyllyllä olevia leveän lestin Meindlejä ja sanoi, että nämä ne ovat. Ja niin olivatkin, lesti on kuulemma kuin tehty ja muotoutuva vaahto vielä lisää mukavuutta. Molemmat valitsimme ainakin yhtä kokonumeroa isommat kengät kuin tavallisesti ja se oli oikea päätös. Pohjat ovat keskijäykät ja varret nilkkapituiset. Caminolla polut ovat kuulemma yleensä aika kovia ja vuosisatojen aikana silottuneita, joten lapinvaelluksen vaatimaa voimakasta tukea ei tarvita. Saa sitten nähdä, mutta suomalaisella metsätiellä ja -polulla nämä ainakin toimivat hyvin.
Jännittävää huomata, miten paljon pieniä tuntemuksia jaloissa voi olla, kun niihin kiinnittää huomiota. On lapsuudessa vääntynyt varvas, jonka kynnenpää osuu ainakin sukanreunaan, vaikka kenkä olisi kuinka iso. On toista heikompi jalkapöytä ja epämääräinen vaivaisenluumuhkura ja pitemmästä rasituksesta väsyvä polvi ja sisäreisi... Vähän pelottaa, miten näillä taivalletaan satoja kilometrejä, mutta täytyy edetä voimien ja tuntemusten mukaan.
Harjoittelukilometrit ovat tärkeitä siksikin, että vasta kokemuksen myötä olen oppinut nauhoittamaan kengät sopivan löysästi. Sukkiakin on täytynyt kokeilla. Nyt parhaalta tuntuu kahden sukan systeemi, jossa alinna on ohut tekokuituinen North Ice alussukka ja päällä villainen retkisukka. Mieheni tuntuu valitsevan yhden villaisen retkisukan taktiikan - molemmilla on netissä innokkaat suosittelijansa. Ehkä ohuet kompressiosukat eli lentosukat voisivat olla myös kokeilemisen arvoiset alussukkina.
Tässä muuten on hyvät ohjeet nahkaisten vaelluskenkien hoidosta, kiitos Apostolin kyydillä blogistille!
Polut eivät ole juurikaan siloittuneita ja tasaisia. Tai on siis sellaisiakin pätkiä, yleensä ne osuudet, joissa kävellään tien viertä, mutta suuri osa poluista on melkoisen kivikkoisia ja joko ylämäkeä tai alamäkeä. Olin ainakin itse hyvin iloinen kunnon nilkkatuesta, jota kenkäni antoivat ja se, että kantaa rinkkaa selässään tekee nilkkatuesta vielä tärkeämmän. Mutta uskon kyllä, että nuo teidän kenkänne kyllä ovat hyvänlaiset. Halusin vain sen tuoda esiin, että tasaisten polkujen lisäksi on paljon muunlaistakin maastoa tiedossa. Joissakin kohdin oli kyllä mentävä varsinaisen caminoreitin sijaan autotielle, jos sattui kovin märkä päivä. Polku muuttui kivikkoisen lisäksi myös puroksi.
VastaaPoistaHyvä, että otimme hieman tavallista suuremman koon kenkiinne, niin minunkin olisi pitänyt älytä ottaa. Villasukka vie tilaa ja jos käyttää kahden sukan tekniikkaa tilaa tarvitaan yhä enemmän ja etenkin laskuissa varvastilaa arvostaa.
Minulle tulee pian, toivottavasti jo tällä viikolla, uudet kengät ja pääsen kesyttämään niitä :D