lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kiehtovaa luettavaa


 
Camino valtaa mielen vähitellen. Satuin vuosia sitten kuulemaan, että Pohjois-Espanjassa vaelletaan ikivanhaa pyhiinvaellusreittiä ja kummasti siellä ja täällä aloin törmätä kiinnostaviin kertomuksiin, kirjoihin, valokuviin, videoihin, blogeihin. Aluksi ne eivät juuri koskettaneet, mutta pikku hiljaa ajatus vaelluksesta on vallannut mielen niin, ettei muu juuri edes kiinnosta.

Gardbergin Matka apostoli Jaakobin haudalle löytyi toissa jouluna alehyllystä muutamalla eurolla samoin kuin upea tietokirja eurooppalaisten kirkkojen ja katedraalien arkkitehtuurista, rakennustekniikasta ja taiteesta. Rufinin Vaelluksen luin viime talvena e-kirjana, mutta nyt sain sen kirjastosta Kuhankäsittelijää varten, hän ei ole innostunut sähköisestä lukemisesta. Samalla kirjastokäynnillä mukaan tarttui muutakin vaellusaiheista ja vähän pohjatietoa Espanjan kulttuurista ja elämänmenosta. Parhaillaan luen aivan ihanaa Timo Tuomen kertomusta vaelluksesta jalan halki Ranskan.

Facebookissa on suomalaisille vaeltajille omia ryhmiä. Olen ollut reilun vuoden jäsenenä Pyhiinvaellus-ryhmässä, jossa käydään vilkasta keskustelua valmistautumisesta ja varusteista ja jaetaan kuvia ja kokemuksia vaellukselta. Keväällä osallistuin ryhmän tapaamiseenkin Kumpulassa. Vaellusblogeja on ihanaa lukea, muutama onkin tässä sivun reunassa seurattavissa. Netistä olen tilannut pari pientä opasta ranskalaiselle reitille, niissä on kuvattu tarkasti etappi etapilta reitti, korkeuserot sekä kylien palvelut ja majoituspaikat. Taidamme pärjätä niiden varassa.

Ajatus pitkästä vaelluksesta tosiaan tarttuu, niin moni muukin kirjoittaja sanoo. Ehkä se on ihmiselle luonteva, sopivan hidas ja rauhoittava tapa tutustua uuteen. Ennen se oli useimmille ainoa mahdollisuus. Suomalaiset kulttuurinkeräilijät Elias Lönnrotista lähtien vaelsivat jalan uskomatomia matkoja runojen ja itkuvirsien keruumatkoillaan - ja siis ilman coretexiä ja kevytrinkkoja!

Nuoruudessa luetussa Tolkienin Tarussa sormusten herrassa taisi kiehtovinta olla kuvaus vaelluksesta erilaisissa ympäristöissä örkkejä, vaaroja ja vaikeuksia uhmaten.

Vielä en ole varma, onnistunko itse tässä unelmassa, mutta sitähän ei saa tietää, ellei koskaan lähde liikkeelle.



4 kommenttia:

  1. Moi! Oletkin lukenut pitkälti samoja kirjoja, kuin minäkin. Tuosta Rufinista en pitänyt, hän oli jotenkin niin "pariisilaisen ylimielinen". Sen sijaan Tuomen kirja Ranskan läpi kävelystä on tosi symppis.
    Olen esitellyt lukemiani kävelyä ja vaellusta käsitteleviä kirjoja blogissani. Ja muutamia muitakin. Oletko lukenut Strayedin Villin vaelluksen?

    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole lukenut, ja blogistasi taidan saada muitakin vinkkejä. Kiva!

      Poista
  2. Hei! MInäkin löysin tänne, lisään blogisi omaan suosikkiluettelooni, niin huomaan uudet postaukset. Hyvää caminolle valmistautumista! Ihan pikkuisen käy kateeksi, kun kaikki on vielä sinulla edessä :D

    VastaaPoista
  3. Kivaa, kun suosikkibloggarini löysivät tänne! Teidän kaikkien retkiä olen seurannut innolla ja saanut oppiakin. Kaikki on vielä opettelua, tämä bloginpitokin. Olen yrittänyt lisätä teille vastauksia, mutta harakoille on tainnut mennä, tai sitten olette saaneet lukuisia viestejä, joita en itse näe. No nyt kokeilen kommenttia. Käytän välillä ipadia ja välillä pöytäkonetta, ehkä nämä toimivat vähän eri tavoin.

    VastaaPoista