Tarkoituksenmukainen on kaunista

Vaatepuoli ja ostoksilla käyminen eivät ole oikein koskaan olleet minun juttuni. Jotenkin kaapista löytyy aina tylsiä ja yhteensopimattomia vaatekappaletta, joista ei mitenkään saa harkittuja ja aistikkaita asukokonaisuuksia. Ja urheilutekstiilit ovat olleet pääasiassa vanhoja teepaitoja ja virttyneitä leggingsejä (en nyt suostu muistelemaan 80-luvun verkkareita ja tuulipukuja). Siksipä on ollut hauskaa lukea erilaisia varustelistoja ja -vertailuja caminolle. Viime keväästä alkaen olen vähän kerrassaan täydennellyt omia varusteitani ja vaellusgarderobia.

Nyt on kivaa katsella kirjoituspöydälle kerääntyneitä röykkiöitä ja nauttia kaikesta siitä uudesta ja (suhteellisen) kauniista, mitä urheiluliikkeiden aleista olen löytänyt. Viimeisin ilonaihe ovat urheilurintaliivit, jotka tuntuvat mukavilta päällä, eivät purista ja kiristä pidemmänkään käytön jälkeen. Täytyy tunnustaa, että hipelöin varusteitani harvasen ilta ja sujautan koemielessä päällekin, että kaikki on varmasti ok. Ihan rahallisestikin kaikkien varusteiden hankinta on sen verran tyyristä, että on järkevää käyttää sesonkialet hyväksi ja jaksottaa ostot usealle kuukaudelle.

Muutamilla viime kävelyillä olen jo testannutkin varusteitani ja hyvältä tuntuu. Tärkeimmät ovat tietysti kengät ja sukat, joihin olen tosi tyytyväinen. Reppu, 40-litrainen Ospreyn Tempest, istuu nyt kahden koekävelyn säätämisen jälkeen tosi hyvin selkään. Jouduin pariinkin kertaan lyhentämään olkahihnoja, mutta onneksi se on tosi helppoa selkäosan tarrakiinnittimiä siirtämällä. Sadeviittaa en ole vielä käyttänyt tositoimissa, mutta luottamus on suuri, että sillä pärjään, en ole hankkinut mitään täysin sateenpitävää pukua, kun kokemuksen mukaan sellaisessa kastuu joka tapauksessa sisältäpäin. Hyvä tuulitakki minulla kyllä on. Viimeisin ilonaihe on siisti silkkivillainen aluspaita, jota voin hyvin käyttää myös kevyenä välivillapaitana tai yöpaitana.

Nyt on sitten karsimisen aika. Koekävelyt vahvistivat sen, että reppu on syytä saada mahdollisimman kevyeksi, max 6 kiloa eväineen ja vesineen. Kaikki, minkä tarpeellisuutta pysähtyy kerrankin miettimään, on raakattava pois. Eilen lyhentelin pyyhettä 30 sentillä, joku sata grammaa siinäkin jäi pois. Kesämakuupussini on mahdollisimman kevyt, sitä en uskalla jättää kotiin, sillä kokeneet kertovat, ettei pelkällä silkkipussilla ainakaan kaikkina öinä lokakuussa tarkene kivisissä, lämmittämättömissä albergueissa.

Jos palkkiona on kevyin jaloin ja iloisin mielin etenevä kävely, kuten viikonloppuna Pirttimäen poluilla Espoossa, luovun ilomielin joistakin jo rakkaiksi käyneistä uusista vaatteistani, odottavathan ne kotona seuraavia retkiä.