Majoitumme kirkon donativo alberegueen, mikä tarkoittaa vapaaehtoista maksua. Pidän albergueiden selkeydestä, täällä meitä on 12 peregriinoa samassa salissa rautaisissa kerrossängyissä, naisille ja miehille on omat suihku- ja WC-tilat ja kaikille yhteinen keittiö. Pihalla on pyykkinarut vaatteiden kuivatukseen. Ilmoittauduimme hospitaleeroille, kanadalaiselle vapaaehtoisparille, joka pyörittää paikkaa kaksi viikkoa. Kaikki toimii mainiosti ja ystävällisesti. Täytyy myöntää, että pari edellistä yötä olimme hostelleissa oman huoneen rauhassa, mutta jotenkin caminon henki ei ole silloin mukana.
Olen mietiskellyt sitä, mikä tarkoitus tällä caminolla on, jos mikään. Ensimmäinen vaellus Burgosista alkaen oli ainutlaatuinen elämys, tutustuminen koko caminoperinteeseen, katoliseen kirkkoon ja Espanjan historiaan. Päätepiste, Santiago de Compostela, antoi erityisen merkityksen vaellukselle. Nyt oli aikalailla itsestäänselvää, että ranskalaisen reitin alkuosa St Jeanista Burgosiin täytyy jossakin vaiheessa kokea Pyreneiden ylityksineen. Mitä muuta? Ehkä se selviää matkan aikana. Olemme nyt päässeet nautiskelun makuun, maisemat ovat kauniita, kaikenlaista kiinnostavaa on jatkuvasti nähtävänä, homma alkaa olla hanskassa eli osaamme toimia ainakin kohtalaisesti eri tilanteissa. Kunto tässä ainakin kasvaa, henkisen puolen anti on vielä kysymysmerkki.
Blogi on aika hankala ylläpidettävä kehnolla wifi-yhteydellä. En saa nyt kuvia lisättyä. Maisemat ja päivän kohokohdat ovatkin päivittäin Vapaalla vaelluksella -facebooksivulla. Kirjoittelen näitä turinoita lähinnä omaksi ilokseni ja jonkinlaiseksi muistikirjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti