torstai 26. huhtikuuta 2018

Belorado - Villafranca Montes de Oca, 12 km

Kaunista kumpuilevaa ylänköä, onneksi camino kulkee nyt niin etäällä valtatiestä, ettei rekkojen ääni kuulu. Ilma on korkealla samantapaista kuin Suomesakin huhti-, toukokuussa ja puiden lehdet hiirenkorvilla. Maa on kuitenkin viljavaa ja jokainen kukkulan rinne otettu hyötykäyttöön. Näitä maita on viljelty kauan.

Tosantosin pikkukylässä on jälleen mielenkiintoinen hiekkakivikallio luolineen sekä kirkko, joka on kaiverrettu kallion sisään. Arkeologit ovat löytäneet tältä seudulta luolia, joissa on jäänteitä jopa miljoona vuotta sitten asuneista ihmisten esi-isistä sekä kivityökaluista. Kaivaukset ja tutkimukset jatkuvat edelleen Atapuercassa, joka on huominen majapaikkamme.

Nyt yövymme San Anton Abadin alberguessa, joka on tehty keskiaikaiseen peregriinojen sairaalaan ja majapaikkaan. Samassa rakennuksessa on myös hotelli, jonka upeannäköiseen ravintolaan menemme illalliselle.

Päivämatka oli nyt näin lyhyt, koska huomenna ylitämme Ocan vuorenhuipun. Emme myöskään halua  viipyä yhtä yötä pidempään päätepisteessämme Burgosissa. Majoittumisen jälkeen verruttelimme jalkoja viiden kilometrin patikoinnilla ihailemaan purolaaksoa ja rosoisia kallioita, ilman reppuja kylläkin. Käki kukkui meidät ainakin satavuotiaiksi.


 Alberguen yhteydessä oli myös hienonpuoleinen hotelli, jonka ravintolassa söimme illallista
 Näkymä huoneemme ikkunasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti