Pitkäjärven ympäri

Kuhankäsittelijä on saanut lempinimensä Espoon Pitkäjärven kalansaaliiden perusteella. Miksi siis kävelylenkillekään kotijärveä edemmäs. Päätimme tallustaa vaelluskengissämme ja kevyillä repuilla Pitkäjärven kulttuurimaisemissa noin 15 kilometrin kierroksen järven ympäri.

Vanhakartanon kylästä kaarsimme Kehä kolmosen varteen kävelytielle, joka kulkee Juvankartanon vieritse melkein seinää hipoen. Pian olimme lintutormilla, jossa pidimme vesihuikkatauon. Kun katseen pitää kosteikossa, melkein unohtaa, että ollaan metropolialueella. Liikenteen melu kyllä kuului katkeamattomana.

Seuraava etappi oli upeasti remontoitu Hämeenkylän kartano Vantaan puolella. Sattumalta kartanolla vietettiin avointen ovien päivää kirpputoreineen, esittelyineen ja konsertteineen. Väkeä oli tosi paljon liikkeellä. Mekin vilkaisimme sivukartanon sviitiä ja hörppäsimme ilmaiset pullakahvit, vaikka emme osanneet tällaista tilaisuutta odottaa. Lapsilla oli hauskaa hoidetussa kartanopuistossa.

Hämeenkylän jälkeen tallustimme vanhaa Kuninkaantietä kohti Linnaisten kartanoa. Matkalla näimme lakkautusuhan alla olevan Tuomelan koulun, jonka puolesta taistelee asukasliike.

Omenat ja kesäkirjasto ovat aika kiva tapa osoittaa mieltä

Hauskaa katsella vanhoja perinteisiä tiloja upeine pihapiireineen, joiden lomassa notkelmissa näkyvät rivi- ja omakotialueet ovat kuin entisajan alustalaisten asumuksia.

Laaksolahden urheilukeskuksen ohitettuamme olisimme voineet valita Lähderannan kehutun nepalilaisen ravintolan. Mutta mehän halusimme hampurilaiset välipalaksi, siis S-marketiin. Caminolla olisimme tässä vaiheessa juuri kahvin ja bocadillon tarpeessa kympin kävelyn jälkeen. Toimii, voimia riitti eikä jaloissa tai muutenkaan kropassa tuntunut mitään väsymisen oireita.
Kolkekannaksen rantapolulla katselimme  kaisloittunutta ja ruohottunutta Pitkäjärveä ja Lippajärvestä virtaavaa uomaa, joka on lähes ummessa. Vaikea uskoa, että 1500-luvulla Hämeenkylästä seilattiin merikelpoisilla aluksilla Tallinnaan kalaa myymään ja ostoksille. Matalimmat rantatontit olivat silloin vuonon pohjaa.

Järvenperässä Träskändan kartano jatkaa Kuninkaantien kartanotunnelmaa. Sen paras puoli on kaikille avoin puisto ulkoilupolkuineen, siltoineen, istutuksineen ja vanhoine tammineen. Rapattu kartanorakennus ei valitettavasti ole se jättikokoisen huvikummun kaltainen puulinna, jossa Aurora Karamzin kestitsi keisaria ja muita Venäjän mahtavia, se rakennus paloi Auroran viimeisinä vuosina. Espoon kaupunki yrittää löytää käyttöä vuosia tyhjillään olleelle päärakennukselle, joka vaatii perusteellisen korjauksen. Toisella puolella tietä on lasten kulttuurikeskukseksi kunnostettu pikku-Aurora, josta kartanon emäntäkin olisi ylpeä.

Vielä muutama kilometri kävelytietä Karanzinin päiväkodin ja Marketan puiston tienhaaran ohi Kullonmäkeen ja ikivanhan tammen ohi pitkää ja jyrkkää alamäkeä Neppersiin. Noin 17 kilometrin aamulenkki on kuljettu ja kroppa kiittää. Tätä lisää.