Kotiuduimme Teneriffalta viikon reissulta. Kännykän askelmittariin kertyi peräti 90 km erisorttisia vaelluksia kylistä ja kaupungeista
Teiden tulivuoren kuumaisemaan,
Rambla de Castron rantatyrskyihin ja Santiago de Teidestä
Mascan vuorikylään. Tässä pieni otos pohjoisen Teneriffan vaellusmahdollisuuksista.
Vaeltajia näkyi saarella paljon, varsinkin saksalaisia täydellisine varusteineen. Kanarian saarilla on viime vuosina panostettu reittimerkintöihin ja polkujen kunnostamiseen. Hyvää opaskirjaa tai karttaa emme vielä löytäneet mutta niin kova innostus jäi, että jatkan etsimistä. Nyt käytössä oli Paddy Dillonin Parhaat patikkareitit, mutta sen reittikuvaukset ovat aika epämääräisiä. Turisti-infosta sai karttoja.
Majapaikkamme oli Puerto de la Cruzissa ja sen bussiasemalta oli hyvät yhteydet saaren pohjoisosan reiteille. Asemalta voi ostaa Titsan ladattavan bussikortin, jolla matkat maksavat muutaman euron. Teiden retkeilykeskukselle ja hissille kulkee aamuin ja illoin vuoro 348. Kannattaa olla ajoissa jonossa, sillä kohde on suosittu. Jätimme hissikyydin tälle Espanjan korkeimman vuoren huipulle kokematta, koska se olisi ennakkovarauksineen sitonut liikaa aikataulua. Halusimme patikoida omin jaloin. Opastuskeskukselta lähtikin sopiva kympin kierros.
Rambla de Castrolle päädyimme sattumalta. Lähdimme tutkimaan Puerto Cruzin hiekkarannan takana niemellä näkyvää kalastajakylää ja siitä seuravalle niemelle ja sitten näimmekin polkumerkit. Onneksi jalassa oli vaellussandaalit. Aivan Atlantin rantaa kulkeva polku on ollut aikoimaan suorin reitti kalastajakylästä toiseen. Nyt polkua on kunnostettu ja kaiteita lisätty, mutta jännää oli edelleen - varsinkin kun emme yhtään tienneet etukäteen, minne päädymme. Polku päättyi St. Pedron mukavaan rantaravintolaan, jonka lounaan jälkeen jaksoimme palata omin jaloin takaisin hotellille. Bussillakin olisi päässyt. Edestakaista matkaa tuli 13 km.
Santiago de Teiden sievään kylään pääsi bussilla 325. Olimme lueskelleet blogeista, että sieltä voi jatkaa Mascaan jalkaisin. Saimme turisti-infosta neuvot, joilla oikea polunpää löytyi, mutta kukaan ei varoittanut siitä mitä hurjaa oli edessäpäin: tiukkaa kipuamista lohkareiden välissä ja yhä kapeammaksi käyvää polkua jyrkänteiden reunalla ja vuoren huipulla pilvien korkeudella - eikä kaiteista tietoakaan. Selvisimme uskomattomasta seikkailusta ja takaisin hotellillekin bussilla Mascasta Buenavistan kautta Puerto Cruziin. Illalla koko 12 km vaellus oli kuin unennäköä kaikessa upeudessaan.
Mascasta Los Gigantesin rannikolle vievä rotko on muuten suljettu vaaratilanteiden takia; aikaisemmin se oli saaren suosituin vaellusreitti.
