tiistai 7. helmikuuta 2017

Latua!


Etelän aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi silmäilin pääkaupunkiseudun sähköistä latukarttaa, mutta huonolta näyttää: ei riittävästi lunta. Lähden kyllä kohta tekemään oman ladun kotijärven jään ympäri, se saa riittää tälle päivälle. Onneksi olimme Kuhankäsittelijän kanssa juuri pari viikkoa pohjoisessa hakemassa hiihtotuntumaa.

Mökkeilimme Rukalla ja sen perään Sallatunturilla, kävimme retkellä Riisitunturilla ja paluumatkalla katsastimme Suomutunturin maastot mahdollista tulevaa hiihtomatkaa varten. Hienoa oli, vaikka lunta oli Lapissakin vähemmän kuin  tavallisesti. Se riitti kuitenkin hyviin latukoneella vedettyihin latuihin. Upeimmat tykkylumiset puut näimme Rukan maastossa Pyhävaaran laella, muualla tuuli oli puhaltanut ylimääräiset peitteet puiden latvoista.

Riisitunturille nouseva perinteinen kapea latu oli elämys, varsinkin kun olin kerrankin varustanut meille reppuun mehua ja välipalaa, jotka nautimme oikein perinteiseen tapaan autiotuvalla. Harmi kyllä latu tunturin ympäri oli avaamatta, joten puuton laki jäi kiertämättä, lumi kun petti niin pahasti kapeiden suksien alla, ettei umpihangessa eteneminen onnistunut meidän varusteilla.
Muutenkin osa pitkistä vaellusladuista oli vielä ajamatta varsinkin Sallassa. Kuulemma kaikki hiihtokartan ladut avataan viikolle 8. ja siitä sitten pitkälle kevääseen pidetään kunnossa. Meille avatut ladut kyllä riittivät mainiosti, 15 - 20 km saimme täyteen lähes joka päivä.

Nyt kun olen tavoittanut sisäisen retkeilijäni, ei perinteistä maastohiihtoa mukavampaa liikkumistapaa olekaan! Varsinkin Rukalla tuli samanlainen tunne kuin Caminolla: aina muutaman kilometrin välein oli tiedossa taukopaikka ja -kahvit aivan kuten ranskalaisella reitillä. Laavut, kodat ja kahvilat oli Rukalla jo avattu, vaikka paras turistisesonki on vasta edessäpäin. Suosittelen muuten pitoteippiä suksenpohjaan, ei lipsunut millään kelillä. Nyt on kyllä kaikenlaisia nano- ja karvasuksiviritelmiä myynnissä, mutta teippi taitaa ajaa saman asian. Vielä sipaisu pikaluistoa kärkeen ja kantaan ja menoksi.

Kävimme myös Oulangan luontokeskuksessa ihailemassa talvista Kiutaköngästä. Saimme asiantuntevia neuvoja kalastuksesta ja tarvittavista luvista kesän Karhunkierrosta varten. Olisi mukavaa syödä pussiruokien sijasta nuotiokalaa ainakin muutamana iltana. Kalastuslupa-alueet pilkkoutuvat useampaan osaan, mutta meille taitavat riittää ne kaksi alkumatkan jokiosuutta, joiden luvat saa ostaa luontokeskuksesta. Katselimme nimittäin Rukalla, että loppumatkalle osuvat Konttaisen ja Valtavaaran laet ovat niin korkealla, ettei sieltä varmaankaan tee mieli kavuta alas järvelle muutaman harjuksen tai ahvenen takia. Repussa on nyt hyvät kartat, ja tietysti minun piti juhlistaa suunnitelmaa kesäisestä telttaretkestämme upouudella hihamerkillä.  Siis ompeluhommiin.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti