maanantai 25. heinäkuuta 2016

Arkiliikuntaa

Lomalla vapaasti touhutessa tulee liikuttua aamusta iltaan. Lepotuolistakin pinkaisee vähän väliä ylös muka jotakin tärkeää tekemään. Ero on suuri verrattuna tällaisen toimistokirjoitustyöntekijän normiarkeen. Uskon ihan täysillä niihin tutkimuksiin, joiden mukaan istuminen sairastuttaa ja tappaa, nimenomaan se, että istutaan seitsemän tuntia putkeen kirjotuspöydän ääressä ja kokouksissa. Pikkupyrähdykset tulostimelle, ruokalaan ja eri kokoushuoneisiin eivät paljon istumamaratonia katkaise. Pari viime vuotta olen työskennellyt monipuolisemmassa toimistotilassa ja aika usein seison työpöydän ääressä. Portaat kävelen aina. Pientä parannusta tämä on entiseen, mutta nyt kesäloman viimeisellä viikolla mökillä kyllä huomaan selvästi, miten paljon kuntouttavampaa on tavallinen arkipuuhailu kantovesien ja saunapuiden sekä kaiken kivan pienen homman parissa.

Mökillä on vielä se henkisesti vilkastuttava rentous, ettei kaiken tarvitse olla niin tiptop ja täydellistä. Eilen tein ihanan tuoksuvan ja poskenpehmeän saunavastan karsittujen koivujen oksista. Saunanautinto oli täydellinen, vaikka sidoin vastakset kuminauhalla. Joskus kenties viitsin opetella oikeaoppisen koivusidoksen tekoa, mutta jääköön se nyt tuonnemmaksi. Pikkuremontteja tehdessä ja miettiessä huomaa hyvin sen, että pohjimmiltaan luovuus ja mielihyvä syntyvät konkreettisista, omin käsin värkätyistä asioista.

Sitten on se ihana saalistushimo, joka pistää rämpimään soilla ja rämeillä marjojen ja sienten perässä. Kantarellien vuoksi kapusimme maihin puoleenkymmeneen kivikkoiseen pikkusaareen ja löytyihän niitä. Tatit tulivat mustikkaretken yllärinä vastaan niin, että käyttöön piti ottaa lippis ja hyttyshattukin. Voi sitä löytämisen riemua.Ymmärrän hyvin uuden Pokemonpelin synnyttämän innostuksen.

Vaelluksen kävelytreeniä on tullut tehtyä vaihtelevasti. Vähän pelottaa, miten kunto tulee kestämään. Rinkan paino on ainakin saatava mahdolisimman vähiin, se on selvä. Mutta kyllä sitä aika vähällä tulee lopulta toimeen. Sitä odotan, että pääsemme taas liikkeelle ja uusien maisemien ja elämysten pariin.




4 kommenttia:

  1. Sienet ovat suurta herkkuani, olet kyllä onnekas kun tuollaiset apajat mökillä :D

    Lukemani mukaan moni on sanonut että voimat kasvavat matkalla ja helteeseen tottuu ajassa x. Siihen minäkin luotan melko paljon :)
    Ensi viikolla meillä jo lähtö. Kaikenlaista ongelmaa on valmistautumisessa ollut, mutta luotan siihen että tie antaa sen mitä tarvitaan. Koska teillä olikaan se matka?

    VastaaPoista
  2. Moi! Kyllä nyt lumettomana aikana tulee kipitettyä puutarhaa ympäri, jos ei muuten, niin kaikenlaista kasvavaa ihailemassa.
    Talvella sitten joutuu kävelemään ikkunasta toiseen ja kyttäämään kevään merkkejä. Ihan marraskuusta asti :)
    t.Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Meillä on lähtö 3.10. Eli pari kuukautta on vielä aikaa valmistautua ja hankkia kävelykilometrejä. Luen Tiina blogistasi retkivinkkejä. Moni on kertonut, että lokakuussa pahin helle on ohi ja väkeä Caminolla on jo vähemmän. Toisaalta voi olla sateista. Buen Camino, Tanja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjolaukka!
      Kaksi kuukautta menee nopeasti :D...

      Poista