Caminolle Portugaliin!

Leskenlehtien ja sinivuokkojen kera aktivoituu myös vapaa vaeltaja: koko talven suunniteltu Camino Portuguès käynnistyy tuota pikaa.  Lennämme välilaskulla Portoon pääsiäisen jälkeen myöhään illalla. Perillä pitäisi odottaa kuljetus majapaikkaan ja seuraavana aamuna sitten lähdemme kävelemään läheltä lentokenttää.

Kuhankäsittelijä on tällä kertaa tehnyt jopa ennakkosuunnitelman päiväetapeista. Saa nähdä, tuleeko sitä seurattua vai innostummeko kuitenkin vaeltelemaan mielihalujen mukaan. Oppaana meillä on taattua John Brierleyn laatua eli englanninkielinen opaskirja karttoineen sekä kylien ja kaupunkien kuvauksineen. Ranskalaisella reitillä kirjasta oli kivaa katsella etukäteen seuraavan päivän kulkua ja suunnitella majoitusta. Edellisillä reissuilla olemme aina päässeet yöksi joko albergueen tai hostelliin, joten emme ole nytkään varanneet majoituksia etukäteen. Kulkijat kyllä kertovat, että caminon suosio on kasvanut ja ruuhkaakin on ilmennyt.

Portugalissa maasto on aika tasaista ja ennakkoon suunnitellut päivämatkat ovat aika lyhyitä. Ehkä me nyt sitten todella vain nautiskelemme matkanteosta. Mene ja tiedä, kyllähän reppuun ja jatkuvaan liikkeelläoloon on taas tottumista. Jäykkä olkapää ja heikompi jalka muistuttelevat olemassaolostaan jo kotilenkeillä, joten eivätköhän ne pysy matkaseurana myös caminolla.

Muuten valmistautuminen on ollut aika huoletonta. Tärkeimmät eli reput ja kengät ovat kummallakin entiset, tutut ja koetellut. Vaatetukseen olen vaihtanut  pari merinovillaista teepaitaa, muuten menen entisillä. Huoltotoimia varten on matkakokoinen shampoo, hammastahna, vaseliini, aurinkorasva, hammasharja, hiusharja ja pyyhe. Näillä mennään. Olen jo aikaisemmin huomannut, että reppu on saatava mahdollisimman kevyeksi, mieluiten korkeintaan viiteen kiloon, niin taivaltaminen sujuu iloisesti. Ohuen untuvapussin ja silkkilakanapussin taidan kuitenkin ottaa edelleen varalta mukaan, vaikka kaikkina öinä niitä ei ole tarvittu.

Ainoa hiukan painava tavara on ollut iPad näppäimistöineen. Nyt taidan jättää sen pois. Päivitän reissun päällä päivän tunnelmat Facebookiin Vapaalla vaelluksella -sivulle https://www.facebook.com/Kirjolaukka/ 

Silti - jotenkin kirjoittaminen on ollut osa caminoa. Jäänköhän kaipaamaan tätä reissuvihkoani...