Arkiliikuntaa

Lomalla vapaasti touhutessa tulee liikuttua aamusta iltaan. Lepotuolistakin pinkaisee vähän väliä ylös muka jotakin tärkeää tekemään. Ero on suuri verrattuna tällaisen toimistokirjoitustyöntekijän normiarkeen. Uskon ihan täysillä niihin tutkimuksiin, joiden mukaan istuminen sairastuttaa ja tappaa, nimenomaan se, että istutaan seitsemän tuntia putkeen kirjotuspöydän ääressä ja kokouksissa. Pikkupyrähdykset tulostimelle, ruokalaan ja eri kokoushuoneisiin eivät paljon istumamaratonia katkaise. Pari viime vuotta olen työskennellyt monipuolisemmassa toimistotilassa ja aika usein seison työpöydän ääressä. Portaat kävelen aina. Pientä parannusta tämä on entiseen, mutta nyt kesäloman viimeisellä viikolla mökillä kyllä huomaan selvästi, miten paljon kuntouttavampaa on tavallinen arkipuuhailu kantovesien ja saunapuiden sekä kaiken kivan pienen homman parissa.

Mökillä on vielä se henkisesti vilkastuttava rentous, ettei kaiken tarvitse olla niin tiptop ja täydellistä. Eilen tein ihanan tuoksuvan ja poskenpehmeän saunavastan karsittujen koivujen oksista. Saunanautinto oli täydellinen, vaikka sidoin vastakset kuminauhalla. Joskus kenties viitsin opetella oikeaoppisen koivusidoksen tekoa, mutta jääköön se nyt tuonnemmaksi. Pikkuremontteja tehdessä ja miettiessä huomaa hyvin sen, että pohjimmiltaan luovuus ja mielihyvä syntyvät konkreettisista, omin käsin värkätyistä asioista.

Sitten on se ihana saalistushimo, joka pistää rämpimään soilla ja rämeillä marjojen ja sienten perässä. Kantarellien vuoksi kapusimme maihin puoleenkymmeneen kivikkoiseen pikkusaareen ja löytyihän niitä. Tatit tulivat mustikkaretken yllärinä vastaan niin, että käyttöön piti ottaa lippis ja hyttyshattukin. Voi sitä löytämisen riemua.Ymmärrän hyvin uuden Pokemonpelin synnyttämän innostuksen.

Vaelluksen kävelytreeniä on tullut tehtyä vaihtelevasti. Vähän pelottaa, miten kunto tulee kestämään. Rinkan paino on ainakin saatava mahdolisimman vähiin, se on selvä. Mutta kyllä sitä aika vähällä tulee lopulta toimeen. Sitä odotan, että pääsemme taas liikkeelle ja uusien maisemien ja elämysten pariin.

Houkuttavat hiekkatiet

Lomalla mökillä on ollut tavoitteena kävellä joka päivä toistakymmentä kilometriä, siis vähintään. No nyt on ensimmäinen lomaviikko loppupuolella ja onhan sitä tullut käveltyäkin, mutta ei ihan suunniteltuun tahtiin. Aina on muka jotakin muuta, tai ainakin sataa tai uhkaa alkaa sataa ja ukkonenkin jyrisee. Ja kun ne kanttarellitkin ovat nousseet ja taitaa olla lakkoja ja mustikoita poimittaviksi. Työllistävintä nyt pari päivää on pienen hirsiaitan sisäkaton panelointi ja ulkoseinien maalaus.  Joka tapauksessa liikunta-aktiivisuus on noussut 100 prosenttia edellisviikoista, kun aamu-uinnitkin lasketaan. Se ei kyllä vielä riitä.

Lomalaisille mainostetaan täällä Pohjois-Karjalassa hienoja luontopolkuja. Olemme aika monia niitä kokeilleet ja muutama uusikin varmasti korkataan, kunhan keritään. Oikeastaan kaikkein kiinnostavimpia ovat kuitenkin vanhat maantiet, jotka hiekkapintaisina ja kapeina kiertelevät vanhojen kylien ja maatalojen nurkilla. Usen ne vielä tekevät sopivan ympyrän tai uun myöhempien aikojen oikotien varteen.

Paikalliskartoista olen bongannut lähes kymmenkunta houkuttelevaa hiekkatietä, jotka jaksaisimme varmasti kävellä, osaan pääsemme suoraan mökin pihasta, osan lähtöpisteeseen on parasta mennä autolla. Toivottavasti neljä lomaviikkoa riittää kaikkeen!

Vanhat hiekkatiet ovat mielestäni todellinen kulttuuririkkaus, joka ansaisisi enemmän huomiota. Koskaan ei tiedä, löytyykö mutkan takaa soma mummonmökki tai entisaikojen hovi kivinavetoineen ja isoine ulkorakennuksineen. On museoituja kauppapuoteja, vanhoja kioskeja, ruohottuneita urheilukenttiä, omenatarhoja ja kukkaketoja. Aina välillä tie kaartaa järven tai joen rantaan siltoineen ja näköalapaikkoineen. Seikkailu kävelyretken muodossa.

Tänä ennätyssateisena viikkona on käynyt selväksi, kuinka tärkeää on löytää hyvä sadeviitta ja vielä kengän ja lahkeen päälle laitettavat sadenilkkurit, niillä on joku parempikin nimi mitä en nyt muista. Viitan pitää mahtua repun päälle eikä se saisi lepattaa tuulessa ainakaan liian voimallisesti. Sen pitäisi myös olla kevyt ja viedä vähän tilaa. Taidan lähteä lähipäivinä Joensuun urheiluliikkeisiin katsomaan valikoimia. Caminolla on käveltävä oli päivän sää mitä hyvänsä, siksi tuntuu hölmöltä tuijotella pilviä mökin ikkunasta ja pelätä kesäsadetta.