sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Vallisaaren poluilla

Juhannussunnuntai meni retkellä Vallisaaressa.  Aikaisemmin puolustusvoimien käytössä ollut saari avautui yleisölle vasta 14.5.2016, joten kaikki oli vielä uudenkarheaa - tai siis tarkoitan palvelupuolta, rakennelmathan ovat pääosin 1700- ja 1800-luvuilta. Kaikki kuitenkin toimi. Väkeä, myös ulkomaisia turisteja, oli runsaasti. Käveltävääkin kertyi kuutisen kilometriä, kun kiersimme sallitut polut sekä Vallisaaressa että viereisessä Kuninkaansaaressa, jonne pääsee kävellen aallonmurtajapolkua pitkin.

Vallisaarelta näkee hyvin Suomenlinnaan kapean Kustaanmiekansalmen kohdalta. Muutama iso risteilyalus meni tuijottelumme aikana tuosta kapeasta "Suomen Gibraltarista". Hyvin on lempinimensä arvoinen.  Itseasiassa Vallisaaren strategisesti sijoittuvat korkeat tykkikalliot taisivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että Suomenlinna aikanaan luovutettiin taistelutta venäläisille ja sitä myöten pian koko Suomi. Vallisaareen tuoduilla tykeillä olisi nimittäin ollut helppoa tuhota ruotsalaisten varuskuntaylpeys joka tapauksessa.

Saarelta avautuu myös aivan uusi näkökulma Santahaminaan, joka on edelleen puolustusvoimien käytössä. Autolla mantereella kuljettaessa ei huomaakaan, että Santahamina sijaitsee sekin vain muutaman kymmenen metrin levyisen salmen erottamana Kuninkaansaaresta. Itse asiassa sunnuntaina varusmiesten ampumaharjoitusten pauke kuului aivan vaivatta retkisaarille asti.

Aikamoisia satsauksia noille saarille on aikanaan tehty. Vanhanaikaisessa sodankäynnissä niiden sijainti oli tärkeä niin Ruotsi-Suomelle kuin Venäjälle, joka huolehti pääkaupunkinsa Pietarin turvallisuudesta. Sotilaalliset uroteot jäivät vähiin, mutta silti maailman isot mullistukset näkyivät pienillä suomalaissaarilla.

Vuonna 1855 nahistiin Krimin sodassa Venäjää vastustaneiden liittoutuneiden sotalaivastoa vastaan. 1906 Venäjän vallankumoukselliset valtasivat Valli- ja Kuninkaansaaret ja uhkasivat Viaporia. Ruutivaraston räjähdys käänsi voiton tsaarin sotilaille vielä sillä kertaa. Kuolemanlaakson synkeä paikannimi viittaa kuitenkin niin myöhään kuin 1937 tapahtuneeseen räjähdeonnettomuuteen, jossa kuoli 12 ihmistä.

Toisessa maailmansodassa Kuninkaansaaressa toimi Suomen merivartioasema ja myös saksalainen ilmavalvontatutka, mikä hieman hämmentää, meidänhän ei pitänyt olla virallisesti saksalaisten sotakumppaneita.

Upea juttu, että saaret ovat nyt avautuneet ja historian jälkiä on raivattu esiin. Jäin kaipaamaan tarkempia tarinoita, mutta ehkä niitäkin julkaistaan ajan kanssa.




2 kommenttia:

  1. Tuonne minäkin tahdon päästä, ihan tänä kesänä heti, kun sinne seudulle kerkiän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti! Seuraavalla kerralla otan kyllä reppuun eväät ja vettä sekä sadekamppeet. Joimme kahvit ja söimme suolaiset lohivohvelit saaren pienessä vohvelibaarissa, mutta odottaminen kävi hermoille, vaikka väkeä ei ollut tungokseen asti. Vessoja reiteillä on paljon, mutta ei sadesuojaa, kun sieltähän se sade tietysti tuli iltapäiväksi, vaikka lähtiessä taivas oli ihan sininen.

      Poista