maanantai 30. toukokuuta 2016

Kävelyharjoittelua

Pitkä vaellus, todennäköisimmin Burgosista Santiago de Compostelaan eli siis Espanjan ranskalaisen reitin Camino,  kajastaa mielessä. Vaelluskengät on ostettu ja minulla on reppukin. Kenkiä on käytetty vasta harvakseen ja reppua ei ollenkaan. Tiedämme kyllä, että kenkiä pitäisi sisäänajaa satoja kilometrejä ennen pitkää vaellusta, mutta luotamme kesälomaan ja syksyyn tässä asiassa. Jonkinlaista harjoittelua saimme kuitenkin loppuviikosta Gdanskissa, jossa kävelimme (tosin mukavan kevyissä kesäkengissä) torstaista sunnuntaiaamuun kymmeniä tunteja joka päivä erilaisissa nähtävyyksissä.

Oliwan puisto oli upea kukkaistutuksineen ja vehreine puineen ja pensaineen. Westerplattella oli toisen maailmansodan syttymisen muistomerkin lisäksi kunnioitettavan paljon luontonähtävää ja Gdanskin vanha kaupunkihan on nähtävyys sinällään. Sopotissa ja Gdyniassa on käveltävää hiekkarantaa, samoin Hel-nimisessä kilometrien pituisessa niemessä. Seuraavaa kertaa varten jäi iduilleen ajatus varata majoitus läheltä Sztutowoa vielä pidemmän hiekkasärkän Vistulan eli Veikselinkynnäksen juurelta. Sehän erottaa Gdanskinlahdesta oman hiekkarantaisen laguunin, joka kuuluu puoliksi Puolalle ja Venäjän Kaliningradille. Mitä lähemmäs kynnästä pääsee, Stegnan kylästä alkaen, sitä enemmän matkailijoita ja vuokrattavia mökkejä ja huoneistoja näkee. Voisi olla hyvä luonto-, vaellus- ja rantakohde toukokuusta syyskuuhun.

Gdanskin kuuluisalla telakka-alueella oli nyt jonkinlaista toimintaa, ainakin jokiristeilyllä näki kunnostettavia aluksia ja satuimme näkemään hinauksessa valtavan laivan keulan, ilmeisesti se hitsataan johonkin kunnostettavista aluksista.







keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kehotettiin miettimään tavoitteita


Työseminaarissa kehotettiin miettimään tavoitteita. Harhauduin miettimään omaa elämää ja sain inspiraation kirjoittaa ensimmäisen blogitekstini. Pari iltaa sitten taistelin pystyyn blogipohjan, yrityksen ja erehdyksen kautta tietysti, kuka sitä nyt ohjeita lukisi, vaikka olin löytänyt verkosta useitakin hyviä oppaita. Ei muuten ollut ihan yksinkertaista, mutta nyt minulla on jo joku ajatus siitä, mitä seuraavaksi pitäisi kokeilla.

Tänään on reilut neljä kuukautta siihen, kun heittäydyn viiden kuukauden vuorotteluvapaalle. Poikasemme ovat lentäneet pesästä eikä lapsenlapsiakaan ole hoivattavana. Eli nyt sitten on aikaa parisuhteelle ja kokemuksille. Oikein pinnistämällä sain muotoiltua mieleeni tavoitteen: haluaisin palauttaa luovuuden, liikkeen, värit, tunteet, tuoksut ja maut arkipäivään. Ei niin, ettei kaikki olisi ok ja paremminkin jo nyt, mutta voisikohan sitä kokea vielä jotakin uutta. Olla uudella tavalla läsnä? Kokeilla uutta näkökulmaa?

Nyt olen sitten kokeillut blogin perustamista. Nimen löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Keksin monia, jo jonkun varaamia loistavia nimiä. Noin sadannen yrityksen jälkeen olin jo varma, että koko maailmanlaajuisessa järjestelmässä on tekninen vika. Kunnes innokkaana sipulinystävänä aloin muistella, että eikös ole olemassa sellainen kaunokainen kuin kirjolaukka, on varmaan! No ei ole, olin kai sekoittanut mielessäni soman kirjopikarililjan ja karhunlaukan, jonka siemeniä aion kylvää omenapuiden ympärille. No mutta bloginimi löytyi ja olen oikeastaan aika tyytyväinen: sehän tiivistää hyvin liikkeen ja elämykset.

Kuhankäsittelijälle en ole vielä kertonut blogista...